Simpukoita sukeltamassa

Voiko Suomen vesistöistä löytää simpukoita? Periaatteessa se kai on mahdollista, mutta koko pitkän elämäni aikana olen löytänyt Suomesta yhden ainoan kerran simpukan kuoren puolikkaan. Se on ainoa löytöni. Tämän kokemukseni vuoksi pidin Tiina Nopolan kirjoittamaa ja Mervi Lindmanin kuvittamaa kirjaa Siiri löytää simpukan hiukan epäuskottavana.

On kesän ensimmäinen hellepäivä. Siiri haluaa rannalle. Sinne lähdetäänkin isän ja äidin kanssa.

"Rannalla oli tungosta. Aurinkovoide tuoksui, ja jäätelökioskin edessä oli jono. Äiti asetteli pyyhkeen hiekalle, ja isä pystytti päivänvarjon. Siiri kasteli varpaitaan rantavedessä."

Rannalla ovat myös Siirin ystävät pikku-Otto, keski-Otto ja iso-Otto. Siiri kiinnostuu keski-Oton ja iso-Oton puuhista. Nämä sukeltelevat ja löytävät vedestä kaikenlaisia aarteita. Niistä hienoin on näkinkenkä. Sellaisen Siirikin haluaisi löytää. Yksi ongelma kuitenkin on. Siiri ei osaa sukeltaa. Vaikka hän harjoittelee kylpyammeessa ja uimahallissa, sukeltaminen ei luonnistu.

Kun Siiri on seuraavan kerran uimarannalla, keski-Otto ja iso-Otto löytävät taas hienonnäköisen simpukan. Poikien kinastellessa, kumpi näki simpukan ensin, se lentää ilmaan ja putoaa takaisin mereen.

Siiri haluaisi simpukan – oikein kovasti. Jos jotain todella haluaa, usein löytää keinon sen saamiseksi. Siiri oppii sukeltamaan. Tämä vielä on mahdollista, mutta sitten kertomus käy epäuskottavaksi. Siiri onnistuu nimittäin melko vaivattomasti löytämään simpukan. Ja mikä vielä epäuskottavampaa, simpukan sisältä löytyy helmi!

No, satuahan kertomus vain on. Se sopii tunnelmaltaan mainiosti kesälukemiseksi. Tyttäreni pitää kovasti Siiri-sarjasta. Hänen on kai helppo samaistua Siiriin, joka hänen itsensä tavoin elää perheen ainoana lapsena vanhempiensa kanssa. Mervi Lindmanin hauska ja värikäs kuvitus myös miellyttää häntä.

Sarja saa jatkoa syksyllä, jolloin ilmestyy sarjan 17. osa Siiri ja pikku-Oton kiipeli. Siinä ystävykset ovat kiipeilemässä seikkailupuistossa, kun pikku-Ottoon iskee kiipeilyseinällä korkeanpaikan kammo. Onnistuuko pikku-Otto voittamaan pelkonsa ja häpeäntunteensa?


Tiina Nopola: Siiri löytää simpukan
Kuvitus: Mervi Lindman
Kustantaja: Tammi 2015

Runoja suvessa

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu."

(Nocturne, Eino Leino 1903)

Tänään on Eino Leinon, runon ja suven päivä. Miten ihania mielleyhtymiä siitä minulle herääkään! On kuitenkin ollut hankala keksiä, miten markkinoisin tätä päivää tyttärelleni S:lle, joka ei ole koskaan innostunut runoista. Olen etsinyt pitkään kirjaa, joka voisi saada hänet kiinnostumaan runoteemasta. Ja löytyihän sellainen.

S on jostain syystä tällä hetkellä kovasti innoissaan Heinähatusta ja Vilttitossusta. Sinikka ja Tiina Nopolan tuotantoon kuuluu myös teos nimeltään Heinähattu ja Vilttitossu runoilijoina. Nappasin sen meille mukaan kesälomamatkan piristykseksi.

Lähes välittömästi kirja innoittikin S:ää miettimään omaa runoa. Vaikka hän nopeasti päätyikin siihen, että sepittää sittenkin mieluummin sadun kuin runon, oli mahtavaa, että kirjan ansiosta pääsimme ensimmäistä kertaa todella keskustelemaan runoudesta.

Kirjan alkupuoli soveltuu melkeinpä oppitunniksi siitä, mitä runo on.

"– Mikä on runo? Vilttitossu kysyi.
   Heinähattu katsoi Vilttitossua säälivästi. Se ei tiedä mitään, Heinähattu ajatteli.
    – Runo... siinä on usein jokin kielikuva, äiti selitti. – Esimerkiksi: kuu peilasi itseään järven pinnassa.
    – Kuu peilasi? Vilttitossu ihmetteli. – Mistä se peilin sai?
    – Katsos, Vilttitossu, runossa kuukin voi peilata, äiti kertoi. – Runossa voi vaikka sisilisko tanssia ja hevonen puhua ja lammas laulaa. Runossa kaikki on mahdollista."

"– Ei se ole valmis vielä pitkään aikaan, Heinähattu totesi. – Siihen tulee loppusointu.
    – Mikä se on? Vilttitossu kysyi.
    – Se on riimi, äiti selitti. – Niin kuin 'piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii'. Tai 'oli kerran ukko, jolla oli kukko'."

Hanna-äiti on lukenut lehdestä runokilpailusta. Hänestä se on loistava mahdollisuus Heinähatulle ja Vilttitossulle paneutua johonkin kehittävään harrastukseen sen sijaan, että nahistelevat keskenään.

Heinähattu innostuu ajatuksesta ja paneutuu runoonsa ajatuksella. Vilttitossu huitaisee pienen runon ja jatkaa sitten muita puuhiaan.

Kun saapuu tieto, että Heinähatun runo on voittanut, Vilttitossu on kateellinen ja ihmeissään. Miten niin tylsä runo voi voittaa? Ei lainkaan kakka-pieru-huumoria. Runoa täytyy vähän parannella, ennen kuin kuuluisa runoilija Mielikki Arhippainen lukee sen kaikelle kansalle palkintojuhlassa.

Vilttitossun puuttuminen asiaan aiheuttaa pahaa mieltä ja sekaannusta. Ehkäpä kaikki saadaan vielä korjattua Mielikki Arhippaisen ystävällisellä avustuksella.


Sinikka & Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu runoilijoina
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2015

Kreikka lastenkirjoissa

Ennen ulkomaan matkoja yritän löytää kohdemaahan liittyviä lastenkirjoja luettavaksi yhdessä tyttäreni kanssa. Kesäkuussa matkailimme Kreikassa ja ennen sitä etsiskelin Kreikkaan liittyviä lastenkirjoja. Se oli hämmästyttävän vaikeaa.

Yksi kirja löytyi omasta hyllystämme. Veljeni vanha Akun lomaristeily - Seikkailu Kreikassa on ilmestynyt Disneyn Iloinen tietolukemisto – Maailmanklubi -sarjassa. En ole itse Disney-kirjojen erityinen ystävä, mutta tämä kirja toki luettiin, koska muuta Kreikka-aiheista en sitten meinannutkaan löytää.

Aku ja Iines ovat kirjassa Kreikan risteilyllä, jonka aikana vieraillaan monissa eri paikoissa. Aku haluaisi käydä kaikilla Kreikan saarilla, mutta se on tietysti mahdotonta, koska saaria on parisen tuhatta.

Matka vie ystävykset ensin Rodokselle, jossa tehdään ostoksia torilla, vieraillaan perhospuistossa ja syödään ja tanssitaan kreikkalaisia kansantansseja ravintolassa. Matka jatkuu. Kronos-vuoren juurella Olympiassa Aku ja Iines näkevät paikan, josta olympialaiset ovat peräisin.

"'Olympiakisat saivat alkunsa täältä', Zena kertoi heidän saavuttuaan kauniille stadionille. 'Urheileminen oli keskeinen osa viisipäiväisiä juhlallisuuksia antiikin olympiakisoissa.
   Aku odotti levottomana, että Zena pääsisi selostuksensa loppuun. Hän tiesi, että Tritonin matkanjärjestäjien ohjelmaan kuului omat pikku olympialaiset, ja hän halusi pistää töpinäksi. 'Minä päihitän muut ja vien mitallit kotiin!' hän suunnitteli itsekseen."

Koko Akun matkaa leimaa tarve päteä, olla ensimmäinen tai paras. Pelkkää sählinkiähän siitä syntyy ja Aku uuvuttaa itsensä reuhtoessaan ympäri. Kun turistiryhmä pääsee osallistumaan arkeologisille kaivauksille, Aku ei malta kuunnella ohjeita, vaan uhoaa löytävänsä aarteen.

"Hetken kuluttua Aku antoi periksi. 'En usko, että täällä on yhtikäs mitään arvokasta', hän mutisi Iinekselle. 'Olen löytänyt pelkkiä vanhoja ruukun palasia', hän nurisi viskaten olkansa yli jälleen yhden sirpaleen muiden joukkoon.
   Iines katseli saviastioiden sirpaleita ja purskahti nauruun.
   'Mikä nyt naurattaa?' Aku kysyi.
   'Aku, sinähän olet löytänyt jotain!' Iines riemuitsi. 'Lyön vaikka vetoa, että nuo palaset ovat arvokkaita.'

Aku unohtaa pysähtyä, keskittyä hetkeen ja nauttia matkasta. Kirjan sanoma on hyvä. Itsellänikin on vähän se ongelma, että haalin matkaillessa liian paljon ohjelmaa, jotta ehtisin nähdä ja kokea kaiken mahdollisen. Löhölomat ovat minulle vaikeita. En oikein jaksa olla vain tekemättä mitään. Kirjan ansiosta yritin kuitenkin Kreikan lomallamme ottaa rauhallisesti ja nauttia hetkestä, jotta välttyisin Akun kohtalolta.

Kun etsiskelin ennen matkaa Kreikkaan liittyviä lastenkirjoja kirjastosta, tarjonta tuntui olevan pelkkää Kreikan mytologiaa tai tietokirjoja muinaisen Kreikan historiasta. Suurin osa kirjoista oli suunnattu kouluikäisille. Ainoa mielestäni viisivuotiaalle sopiva teos oli englanninkielinen James Daviesin Meet the... Ancient Greeks.

Tänä vuonna ilmestyneessä teoksessa Davies käy läpi muinaista Kreikan historiaa informatiivisesti, mutta niin selkeästi ja tiivistetysti, että viisivuotiaankin on helppo seurata. 

Kirjan kuvitus on kuin vanhasta kreikkalaisesta saviastiasta: mustia hahmoja savenoranssilla taustalla. Monissa kuvissa on puhekuplia ja muita huomautuksia. Parissa kohdassa on hyödynnetty sarjakuvaa.

Luimme kirjaa eurovaalien aikaan, kun eduskuntavaalitkin oli juuri käyty. Ehkä siksi meitä kiinnosti erityisesti kuvaus muinaisten kreikkalaisten poliittisesta järjestelmästä. Tyranneiksi kutsuttujen hallitsijoiden jälkeen keksittiin uusi järjestelmä: demokratia, jossa kansa pääsi päättämään äänestämällä. Tai ei koko kansa, vaan ainoastaan miehet.

Kirjassa kerrottiin naisten asemasta muinaisessa Kreikassa, eikä se ollut häävi. Naisten paikka oli kotona. He eivät käyneet koulua ja avioituivat yleensä jo teini-iässä omistaen sen jälkeen elämänsä kotitöille ja lastenhoidolle.

Kirja käsittelee muinaista Kreikkaa kaikilta mahdollisilta kanteilta. Tutuksi tulee kreikkalaisten myytit, jumalat, temppelit, sodat ja huvinpito, kuten olympialaiset ja teatteri. Lukija tutustutetaan heidän koteihinsa, ruokaansa, vaatteisiinsa ja saviesineistöönsä. Puhutaan kreikkalaisten tieteestä ja taiteesta, filosofeista, lääketieteestä ja keksinnöistä, jotka vaikuttavat elämäämme yhä tänä päivänä.

Kirjan lopussa sanotaan muutama sana nykyisestäkin Kreikasta:

"Modern Greece is as busy as ever, with population of over 11 million. Tourist flock to the country for glorious weather, tasty traditional food and of course, the famous historical sights. All over the country there are still signs of the ancient past."

Jos osaat vinkata muita Kreikkaan liittyviä lastenkirjoja, jotka sopivat alle kouluikäiselle, laita kommenttia.


Walt Disney: Akun lomaristeily - Seikkailu Kreikassa
Englanninkielinen alkuteos: Donald's Buried Treasure
Suomennos: Päivi Rekiaro
Kustantaja: Sanomaprint 1993

James Davies (teksti ja kuvat): Meet the... Ancient Greeks
Kustantaja: Big Picture Press, Kings Road Publishing Ltd. 2019


VINKKI

Yläkoululaisia (ja varsinkin poikia) saattaisi kiinnostaa Aleksi Delikourasin päiväkirjamuotoinen nuortenromaani Nörtti 2 - Next level (Otava 2013), jossa lähdetään leirikouluun Kreikkaan. Valvojaksi lähtee äidin kreikkalainen poikaystävä Jorges. Kirja on jatkoa Delikourasin teokselle Nörtti - New game (Otava 2012) ja sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan viisi kirjaa.