Voiko melkein 140-vuotias runo yhä puhutella? Kyllä. Viktor Rydbergin iki-ihana runo Kotitonttu Harald Wibergin kuvittamana kuvakirjana kuuluu niihin kirjoihin, joita aina
joulunaikaan luen.
Kirja ei ole varsinaisesti joulukirja, sillä siinä ei puhuta joulusta ollenkaan. Kirja on kai kuulunut meillä varsinkin joulunaikaan, koska päähenkilö on tonttu. Tämä kirja ihastutti
minua jo lapsena ja ihastuttaa yhä aikuisena.
Alun perin runo julkaistiin
Ruotsissa vuonna 1881 Jenny Nyströmin kuvittamana. Tuohon aikaan tontut
olivat vielä kotitonttuja, eräänlaisia tontin haltijoita. Vasta Jenny
Nyströmin myöhemmät kuvitustyöt siirsivät tontun joulun hahmoksi.
Oma Kotitonttu-kirjani on suomenkielinen laitos Rabén &
Sjögrenin vuonna 1960 julkaisemasta Harald Wibergin kuvittamasta
teoksesta. Tammi julkaisi sen vuonna 1981, kun tuli kuluneeksi 100
vuotta runon ensi ilmestymisestä. Käännöksenä on käytetty Yrjö Jylhän
vanhaa suomennosta.
Monille Valter Juvan suomennos on todennäköisesti tutumpi, sillä Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen sävellys Valter Juvan suomennoksesta on Suomessa erittäin suosittu joululaulu. Itse pidän enemmän Yrjö Jylhän suomennoksesta.
Runon ensimmäiset säkeet maalaavat kuvan yön hiljaisuuteen laskeutuneesta talvisesta pihapiiristä, jossa vain tonttu on jalkeilla.
"Tuima talven on pakkanen,
tähdet kiiluvat yössä.
Kansa kartanon hiljaisen
nukkuu jo, uupunut työssä.
Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta."
Tonttu kiertää maalaistalon eläinsuojissa tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Samalla hän pohtii selvittämätöntä kysymystä:
"Halki sukujen vaihtuvain
seuras hän ihmeellistä
näkyä pienten nukkujain –
mistä he saapuivat, mistä?
Polvi varttui ja ahkeroi,
vanheni, lähti –
mut minne, oi?"
Tonttu on ihmisen perimmäisten kysymysten äärellä. Vaikka kirjan kuvaamia maalaismaisia pihapiirejä on koko ajan yhä vähemmän, runo koskettaa ajattoman pohdintansa ansiosta. Tämän kirjan myötä on hyvä aloittaa joulun henkeen virittäytyminen.
Kotitonttu
Teksti: Viktor Rydberg
Kuvitus: Harald Wiberg
Ruotsinkielinen alkuteos: Tomten
Suomennos: Yrjö Jylhä
Kustantaja: Tammi 1981
On taas se aika vuodesta, kun täytyy miettiä, mitä pakata läheisille pukinkonttiin. Jos minulta kysytään, ei ole kirjan voittanutta lahjaa. Itse en ole tainnut saada kirjalahjaa moneen vuoteen, mutta se ei estä minua lahjoittamasta kirjoja muille. Tässä vinkkejä perheen ja suvun eri-ikäisille jäsenille.
Vauvalle
Jos vauvalla ei vielä ole vauvakirjaa vauva-ajan muistojen tallettamiseksi, sellainen kannattaa lahjoittaa. Tove Janssonin muumiaiheisin kuvin kuvitettu kaunis MUUMI Vauvakirja (WSOY 2017) on tunnelmaltaan lempeä kirja vauvan ensimmäisten muistojen tallentamiseksi.
Jos vauvalla jo on vauvakirja, kangaskirja on hyvä vaihtoehto. Pehmeä ja turvallinen kangaskirja, jossa on selkeät värikkäät kuvat, ilahduttaa varmasti pienokaista. Kangaskirjoja löytyy esimerkiksi Tacticin valikoimasta.
Taaperolle
Taaperolle kannattaa valita kirja, jossa on jokin toiminnallinen elementti. Seikkaile ja leiki: Merirosvot (Gummerus 2019) pelastaa monelta tylsältä hetkeltä. Merirosvojen laivassa pääsee kurkistamaan luukkuihin, avaamaan piilosivuja, liu’uttamaan
kuvia ja tarttumaan ruoriin.
Taapero ilostuu helposta palapelikirjasta. Metsän eläimiä - Palapelikirja (Gummerus 2019) sisältää viisi
värikästä palapeliä, jossa kussakin on 6 palaa. Palat voi myös
yhdistää ketjuun yhdeksi isoksi palapeliksi! Palapelejä kootessa oppii metsän eläimistä.
Leikki-ikäiselle
Jos lapsen kirjamausta ei ole tarkkaa tietoa, klassikko toimii aina. Antoine de Saint-Exupéryn ajaton kertomus Pikku prinssi (Aurinkokustannus 2019) on saanut argentiinalaissyntyisen Valeria Docampon kauniin kuvituksen. Yhdessä runsaan, värikkään kuvituksen ja alkuperäistä tiiviimmän kerronnan kanssa kirja sopii pienemmillekin lukijoille.
Koululaiselle
Tänä vuonna koulutiensä aloittaneelle lapselle sopii mainiosti kirja Ensimmäiset koulumuistoni (Gummerus 2019). Tähän itse täydennettävään kirjaan lapsi voi koota ensimmäisen kouluvuoden kokemuksia, kuten valokuvan ensimmäisestä
koulupäivästä, lempiopettajan nimen, parhaat ystävät ja ensimmäiseksi opitut asiat. Liitä oheen paketti kauniita kyniä, joilla kirjaa voi täyttää.
Koululaiset innostunevat maailman makeimmasta tietokirjasta, nimittäin Vuokko Hurmeen kirjoittamasta ja Anni Nykäsen kuvittamasta Karkkikirjasta (WSOY 2019). Teos on pullollaan tietoa suussa sulavista hampaiden vihollisista. Reikiintymisen uhasta viis, kirjan ohessa kannattaa lahjoittaa makeispussi, sillä karkkihammasta alkaa taatusti kolottaa tätä kirjaa lukiessa.
Teinille
Viime vuosina oikeiden ihmisten oikeat tarinat ovat kiinnostaneet lukijoita, myös nuoria. Malala Yousafzailla on kiinnostavaa ja koskettavaa kerrottavaa kirjassaan Meidän oli paettava (Tammi 2019). Kirja kertoo Malalan ja yhdeksän muun eri puolilta maailmaa kotoisin olevan tytön tarinan siitä, kuinka he ovat joutuneet pakenemaan ja jättämään kotinsa. Kirja antaa ajattelemisen aihetta ja tutustuttaa nuoren kriiseihin eri puolilla maailmaa.
Nuorelle aikuiselle
Keittokirja on aina hyvä valinta äskettäin omilleen muuttaneelle nuorelle. Koska monet nuoret nykyisin ovat kasvissyöjiä (ja meidän pitäisi kaikkien lisätä kasvisruoan osuutta) valitsisin kasvisruokakirjan. Hanna Hurtan Kasvis Ruokakirja (WSOY 2017) on kattava opas kasvisruokien pariin niin aloittelijoille kuin pitempään kasvisruokailleille. Siitä löytyy arkiruokaa ja juhlavampia reseptejä. Mikä parasta, ohjeista kerrotaan myös vegaaniset ja gluteenittomat vaihtoehdot.
Opiskelija tarvitsee opiskelun vastapainoksi jotain, joka irrottaa ajatukset tenttikirjoista ja sallii laittaa aivot hetkeksi narikkaan. Aikuisten värityskirja on oiva valinta. Luonto on kaikille sopiva, rauhoittava ja virkistävä aihepiiri. Suosittelen kirjaa Luonto - Inspiroiva värityskirja (Gummerus 2015).
Isälle
Kaipaako isä kannustusta yhteisiin lukuhetkiin lasten kanssa? Ilahduta isää lastenkirjoilla, joita lukiessa viihtyy niin isä kuin lapsi. Ninka Reitun isästä ja pojasta kertova sarja on nappivalinta. Kirjassa Sinä olet superrakas (Otava 2017) isän ja pojan yhteisillä seikkailuilla selviää, mitä rakkaus on ja mitä se kestää. Kirjassa Oma rakas supernapa (Otava 2018) iso ja pieni oivaltavat uimarannalla, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Uutuuskirjassa Silloin kun on superolo (Otava 2019) kaikki tuntuu menevän pieleen, mutta superolon avulla vaikeistakin hetkistä selvitään hymyssä suin.
Äidille
Tiedätkö, mitä yhteistä on äidillä ja bernhardilaisella tai miten kiitollisuus liittyy äidin käsilaukun kaaokseen? Asia selviää Taina Laaneen Äidinhoitokirjasta (Kirjapaja 2019). Lempeään itseymmärrykseen pyrkivä teos, jonka on kirjoittanut positiivisen psykologian, mindfulnessin ja
ratkaisukeskeisen menetelmän kouluttaja, kirjailija ja äiti, saattaa olla juuri sitä, mitä äiti tällä joululomalla kaipaisi.
Tämä näppäimiä naputteleva keski-ikäistyvä äiti toivoisi tänä jouluna löytävänsä paketista Pamela Druckermannin uutuuskirjan Mademoisellesta madameksi - tarina keski-ikäistymisestä (Siltala 2019). Ranskassa asuva yhdysvaltalaistoimittaja ja kirjailija Pamela Druckerman pohtii teoksessaan ironisestikin ikääntymistä ja keski-ikäisyyden aiheuttamaa shokkia. Kulttuurierojen ruotimiseltakaan tuskin voidaan välttyä.
Isovanhemmille
Miltä kuulostaa lahja, joka pistää isovanhemmat töihin? Mauri Kunnaksen Isovanhempien kirja (Otava 2016) on kirja, johon isovanhemmat voivat tallettaa oman elämänsä käännekohtia, elämänohjeita, muistoja lapsestaan ja lapsenlapsestaan. Kun kirja on täytetty, isovanhempi voi antaa sen eteenpäin lahjaksi lapsenlapselleen. Samalla isovanhempi tulee antaneeksi upean lahjan tuleville sukupolville. Mauri Kunnaksen kuvat miellyttävät niin vauvaa kuin vaaria.
Koko suvulle
Elma van Vlietin Kerro minulle - Perhevisa (WSOY 2019) on loistava yhteislahja koko perheelle tai suvulle. Van Vlietin supersuosittuihin kirjoihin pohjautuvassa pelissä on 110 korttia ja se soveltuu 3-8 pelaajalle ja koko suvulle ikään
katsomatta. Pelin tavoitteena on tutustua toisiin entistä paremmin, muistella yhdessä ja luoda uusia muistoja. Perhevisa on hauska tapa saada selville uusia asioita läheisistä ihmisistä. Tämä sopii loistavasti jouluillan piristykseksi.
Talven tulo pääsee yllättämään Benji Daviesin kirjassa Toivo ja talviyö. Kirja on itsenäinen jatko-osa kirjalle Toivo ja valas, jossa Toivo pelasti rannalle ajautuneen valaanpoikasen.
Toivo on pieni poika, joka asuu kalastajaisänsä kanssa rannikolla. Isä suuntaa vielä merelle kalastusveneellään, vaikka meri alkaa jo jäätyä.
Kun isää ei vielä pimeälläkään kuulu takaisin kotiin, on Toivo kovasti huolissaan. Ei varmasti ole hyvä ajatus lähteä yksin jäätyneelle merelle pimeässä ja sankassa lumipyryssä, mutta Toivon on pakko lähteä etsimään isää.
Kuin ihmeen kaupalla isän kalastusalus löytyy jäihin juuttuneena, mutta se on tyhjä. Ei merkkiäkään isästä! Kun Toivo tuntee itsensä aivan neuvottomaksi, hän saa apua yllättävältä taholta. Toivon pelastama valas on palannut perheineen. Valaiden avustukselle laiva saadaan irti jäistä ja rantaan.
Isäkin löytyy hyvässä kunnossa majakalta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Rakastan meriaiheisia kirjoja, joten tämä vetosi minuun suuresti. Daviesin kuvitustyyli on hurmaava. Vaikka kuvat ovat kokonaisilmeeltään selkeitä, kuvissa löytyy kiinnostavia yksityiskohtia.
Ainoa asia, joka minua kuvituksessa häiritsee, on nappisilmäisen Toivon ilmeettömät kasvot. Kirjassa koetaan valtavia tunteita: huolta, pelkoa, neuvottomuutta, jälleennäkemisen riemua ja helpotusta, mutta Toivon kasvot pysyvät peruslukemilla.
Kirjan teksti on melko lyhyt, joten se sopii luettavaksi myös aika pienelle kuulijalle. Viisivuotiaani yleensä valittaa tämänpituisista kirjoista, että ne ovat liian lyhyitä. Omasta mielestäni kirja on juuri sopivanpituinen luettavaksi iltasaduksi silloin, kun ilta on venynyt vähän liian pitkäksi ja lukemiselle ei jää kauheasti aikaa. Tarina vetoaa kyllä viisivuotiaaseenkin.
Benji Davies (teksti ja kuvitus): Toivo ja talviyö
Englanninkielinen alkuteos: The Storm Whale in Winter
Suomennos: Sanna Niemi
Kustantaja: Karisto 2017
LUE MYÖS TÄMÄ
Uusimmassa Toivosta kertovassa kirjassa Toivo ja mummon lintu (Karisto 2019) seurataan Toivon kesää mummon luona pienellä luodolla. Kirjoitin kirjasta heinäkuussa.
