Eric Carlen elämäntyö elää hänen kirjoissaan

Uutinen Eric Carlen kuolemasta oli pysäyttävä, sillä hän on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani. Pitkän ja tuotteliaan elämän elänyt kirjailija-kuvittaja kuoli 91-vuotiaana 23. toukokuuta Masschusettsin Northamptonissa. Hän olisi täyttänyt kesäkuussa 92 vuotta.

Voi, miten rakastankaan Carlen kirjoja! Hänen tunnetuin teoksensa The Very Hungry Caterpillar (1969, suom. Pikku toukka paksulainen 1971) on ollut yksi tyttäreni kaikkien aikojen lempikirjoja. Ja niin on ollut monen muunkin. Kuvakirja on käännetty melkein 70 kielelle ja sitä on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Olen kirjoittanut siitä täällä blogissa pari vuotta sitten.

Heti Carlen ensimmäinen lastenkirja Brown Bear, Brown Bear, What Do You See? (1967), jonka hän teki yhdessä Bill Martin Jr:n kanssa, oli myyntimenestys. Kaikkiaan Carle kuvitti yli 70 teosta, joista useimmat hän myös kirjoitti. Hänen kirjojaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 170 miljoonaa kappaletta. Carle palkittiin työstään lastenkirjailijana useilla kirjallisuuspalkinnoilla ja kunnia-arvoilla.

Carlen käyttämä taidokas kollaasitekniikka tekee hänen kuvituksistaan erityisen kiehtovia. Hän rakensi kuvansa itsevärjäämistään papereista leikatuista osista. Kirjoissa on usein myös jujuna eri muotoihin leikattuja sivuja ja aukkoja.

Carlen värikkäät kuvakirjat kertovat yleensä eläimistä tai hyönteisistä. Ne onnistuvat olemaan samanaikaisesti sekä upeita taideteoksia että opettavaisia tarinoita sortumatta kuitenkaan alleviivatun opettavaiseen sävyyn.

Carle on kertonut kotisivuillaan saaneen innoituksen kirjoihinsa metsäretkiltä, joilla hän lapsena kävi isänsä kanssa:

"My father used to take me for walks in the woods. He would peel back the bark of a tree and show me the creatures who lived there. I have very fond memories of these special times with my father and in a way I honor him with my books and my interest in animals and insects.”

Meillä kaikkein pidetyimmät Eric Carlen kirjat ovat olleet The Very Hungry Caterpillar, Erakkorapu etsii kotia, Voittamaton leppäkerttu, The Very Busy Spider ja The Secret Birthday Message.

Vaikka rakastettu kirjailija on nyt poissa, hän elää teostensa kautta vielä sukupolvesta toiseen.

Luettavaa kirsikankukinnan aikaan

Kirsikkapuut kukkivat Roihuvuoren kirsikkapuistossa. On hanamin aika.

Kirsikankukkajuhlan aikaan sopii luettavaksi vaikkapa Annelore Parotin ihastuttava kuvakirja Aoki (WSOY 2011), josta kirjoitin viime vuonna.

"Kohta saat istua ja levähtää...
...ja ihailla kirsikkapuiden kukintaa!
Mennään puistoon, lounas nurmikolla ystävien kanssa odottaa."

Hanami Annelore Parotin kirjassa Aoki (WSOY 2011)

 

Kirsikkapuuhun kasvina pääsee tutustumaan tarkemmin lukemalla Jenni Erkintalon ja Réka Királyn lasten tietokirjaa Ystäväni puu (Etana Editions 2019). Kirjassa esitellään kolmetoista Suomessa kasvavaa puuta, joista kirsikkapuu on yksi.

 

Kirsikkapuu ei ole Suomen alkuperäistä lajistoa, mutta hapankirsikoita on kasvatettu Suomessa jo peräti 500 vuotta. En tiennyt kirsikan olevan ruusukasvi. Sen opin Ystäväni puu -kirjasta, samoin kuin sen, että kirsikkapuun elinikä on varsin lyhyt, vain noin 16-20 vuotta.

Erkintalo ja Király kirjoittavat:

"Kirsikankukat ovat niin ihastuttavia, että niiden kunniaksi pidetään joka keväinen juhla Hanami-juhla, joka tarkoittaa suomeksi kukkien katselemista."

 

Jenni Erkintalo & Réka Király: Ystäväni puu — Lasten oma tietokirja
Kustantaja: Etana Editions 2019

 

Aarteitani Suomesta näyttää kotimaamme pieniä ja suuria iloja

Metsä ja ikiaikainen kallio, ensilumi ja kirskuva pakkanen, valoisat kesäillat ja pimenemättömät yöt, sauna ja salmiakki, mökkielämä ja eväsretket laavulle... Suomi on täynnä aikamoisen ihania asioita, kun vaan malttaa joskus pysähtyä ajattelemaan.

Kirjailija-kuvittaja Satu Kettunen on malttanut. Hänen uusimmassa kuvakirjassaan Aarteitani Suomesta — My Favourite Finnish Things (Otava 2021) tarkastellaan Suomen parhaita puolia lapsen silmin.

Kertoja nauttii naku-uinneista ja loiskuvista leikeistä lätäköissä kumpparit ja kurahousut jalassa. Hän tulee onnelliseksi kiipeilypuista ja pyöräretkistä. Hän uuvuttaa itsensä laskiaismäessä ja haaveilee avantouinnista. Hän etsii simpukan sisältä helmeä ja löytää sellaisiakin aarteita, joita aikuinen ei äkkää (keppejä, pullonkorkkeja, lehtiä, sulkia, kiviä, käpyjä...).

Kaksikielisessä kirjassa tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi. Englanninkielelle tekstin on kääntänyt Mia Spangenberg. Kettusen kieli on runollisen kaunista:

"Täällä on paljon metsää ja sinne saa mennä kuka vaan. Minä lähden tutkimusretkelle, laskeudun kadulta alas metsään ja hengitän sen viileyttä.
   Metsän juhlasalissa puut nyökkäilevät, viisaat kuuset nostavat havusormiaan. Tutkailen puunrunkoja, jos vaikka näkisin haapsasen antennit ojollaan aistimassa vihreitä ja mullanmustia tuulia."

"Kun loputon talvi alkaa viimein sulaa, tekee vedet kaikkialle reittejään.
Talvi poistuu puroja pitkin.
Minä teen tikuista laivueen, joka kuljettaa leskenlehtien ilosanomaa!"

Aarteitani Suomesta on lastenkirja, mutta se puhuttelee myös aikuisia.

Suomalaisen lapsen tai aikuisen kirja laittaa katsomaan omaa maataan arvostaen ja oivaltaen. Ulkosuomalaisille se sopii koti-ikävää helpottamaan tai ulkosuomalaisten lapsille johdatukseksi vanhempien kotimaahan.

Maahanmuuttajille kirja on ikkuna uuteen asuinmaahan ja suomalaisten mielenmaisemaan. Kirjan voi viedä tuliaisiksi ulkolaisille ystäville tai myydä turisteille matkamuistoliikkeessä. Kenellepä tämä kirja ei sopisi!

Teoksen nähtyäni sanoin heti seitsenvuotiaalleni: "Tässä on kirja juuri sinun makuusi". Tytär nimittäin pitää kaikkein eniten kuvituksista, jotka näyttävät käsintehdyiltä. Satu Kettusen kuvituksessa käsityön jälki näkyykin selvästi. 

Kettunen on Rudolf Koivu -palkittu kuvittaja, jonka kuvituksia olemme tyttäreni kanssa aiemminkin ihailleet (esimerkiksi Mörköjuhlat-kirjassa).

Kuvituksen lisäksi tytär ihastui kanteen. Nimikkeen männynneulasista muotoillut kirjaimet ovat saaneet kultaisen silauksen ja ne loistavat ihanasti metsänvihreällä taustalla.

Kirjan luettuani aloin pohtia, mitkä asiat olisin itse nostanut Suomen parhaiksi puoliksi. Uudet perunat ja mansikat, juhannus kokkoineen ja kukkaseppeleineen, hehkuvan värikäs ruska, meri ja kiireettömät hetket laineilla, kirjastot ja kirjastoautot... Tässä joitain ajatuksia.

Seitsenvuotiaani mainitsi etanat ja kastemadot. Hänellä on meneillään ötökkäkausi, eikä mieleen mahdu juurikaan muuta.

Kuten kirjan kertojahahmo tarkkanäköisesti huomaa, Suomen parhaat puolet eivät ehkä ole kaikille samoja. Tärkeintä on, että jokaisella on jossakin hyvä olla.

Satu Kettunen (teksti ja kuvat): Aarteitani Suomesta — My Favourite Finnish Things
Englanninkielinen käännös: Mia Spangenberg
Kustantaja: Otava 2021

Kustantajalle kiitos ihanasta kirjasta!