Miten voikin yli 50 vuotta vanhat kuvitukset viehättää niin paljon?

Viime vuoden hurmaavin uusintapainos oli Oili Tannisen Nappi ja Neppari, josta Otava julkaisi toisen painoksen 55 vuoden jälkeen. Ensimmäisen kerran kirja näki päivänvalon vuonna 1964.

Tarina kertoo 12-lapsisesta tonttuperheestä, joka asustelee omenapuussa. Talven ollessa tuloillaan täytyisi kuitenkin löytää talviasunto. Se on vaikeaa niin suuren lapsilauman kanssa, ja vanhemmat vaikuttavat jo aika stressaantuneilta.

Tonttukaksoset Nappi ja Neppari päättävät puuttua asiaan ja lähtevät varhain aamulla torille kyselemään, tietäisikö kukaan heidän perheelleen sopivaa asuntoa.

"— Kaksitoista lasta! kiljahti rouva Pulliainen ja vähältä piti, etteivät hänen ilmapallonsa päässeet karkuun.
    — Kaksitoista lasta! kiljahtivat muutkin, joilta tontut kysyivät asuntoa, kuten herra Salakka ja rouva Piooni. Ja kaikki selittivät ystävällisesti, mutta varmasti, ettei niin suurelle perheelle kyllä asuntoa löytyisi."

Sattuman kautta tonttulapset ajautuvat professori Prillin asunnolle. Professorilla on loistava ratkaisu tonttuperheen pulmaan.

Hauskasti kirjoitettu satu on mukavaa luettavaa, mutta kaikkein eniten ihastuin kirjan kuviin. Taideteollisesta oppilaitoksesta valmistuneen Tannisen kuvakieli on hurmaavaa. 

Vaikka yli viidenkymmenen vuoden takaiset kuvat näyttävät retrolta, ne ovat toisaalta jotenkin tuoreennäköisiä. Kuvissa on vain neljää väriä: valkoista, mustaa, oranssia ja keltaista. Silti ne ovat hyvin ilmaisuvoimaisia.

Aukeama Oili Tannisen kirjasta Nappi ja Neppari (Otava 2019)

Jo 1960-luvun kriitikot ihastuivat Tannisen kirjoihin. He näkivät Tannisen antaneen lastenkirjoille uudenlaisen ja modernin muotokielen. Hänen puhtaan väriset kuvansa olivat kriitikoiden mielestä yksinkertaisia ja tyylipuhtaita, ja niissä oli mukana huumoria.

Nappi ja Neppari palkittiin vuonna 1966 H. C. Andersen -kunniakirjalla. Tanniselle on sadellut kirjoistaan muitakin palkintoja, kuten Topelius-palkinto, Rudolf Koivu -palkinto, kirjallisuuden valtionpalkinto ja Anni Swan -mitali. Vuonna 2011 hänet palkittiin Kieku-palkinnolla elämäntyöstä kuvittajana.

Miehensä toimittaja Aarne Tannisen työn vuoksi Oili Tanninen perheineen asui vuosikausia ulkomailla. Tanninen on kertonut, että vaikka ulkomailla asuminen oli hienoa, hän olisi tullut hulluksi, jos ei olisi voinut tehdä kuvia ja kirjoittaa. Esikoisteostaan Miiru menee kalaan (Otava 1961) hän alkoi tehdä tyttärelleen Maijalle Moskovassa.[1]

Kirjastosta löysin äskettäin Tannisen teoksen Hippu, jonka hän työsti Lontoossa asuessaan. Otava julkaisi sen vuonna 1967. Samana vuonna se valittiin yhdeksi Suomen kauneimmaksi kirjaksi. Kriitikot ottivat Hipun hyvin vastaan. "Erilaista" kirjaa kehuttiin innovatiiviseksi.
  

Kirjastosta lainaamani painos oli ruotsalaisen Speja Förlagin vuonna 2016 julkaisema ruotsinnos. Kirjaston aineistoluettelosta huomasin, että suomenkielisestä kirjasta olisi olemassa Otavan vuonna 2009 julkaisema näköispainos. Harmittaa, etten löytänyt tätä kirjaa silloin kun tyttäreni oli vauva.

Ruotsinkielisen Hipun loppusanoissa Oili Tanninen kertoo halunneensa tehdä pienen, neliskanttisen kirjan, jota yksivuotiaan tai jopa nuoremman lapsen olisi helppo pitää käsissään. Jotta kirjan painokustannukset olisivat säilyneet kohtuullisina, hän päätti käyttää vain kahta väriä: punaista ja mustaa. Kuvissa hän käytti kollaasitekniikkaa. Hän repi ja leikkasi japanilaista origamipaperia ja täytti sitten kuvat värillä.

Syntyi suloinen pikkulasten katselukirja Hippu-hiirestä, joka ystävystyy kodittoman Heppu-koiran kanssa. Kirjan aukeamilla seurataan kaksikon arkisia puuhia. Ne ovat niin tavanomaisia, että jokainen pienokainen pystyy samaistumaan niihin. Hippu ja Heppu muun muassa käyvät kaupassa, syövät, leikkivät, katselevat televisiota ja kylpevät.

Aukeama Oili Tannisen kirjasta Hippu (Speja Förlag 2016)

Omasta lapsuudestani olen muistavinani Oili Tannisen Nunnun. Kolmiosainen Nunnu-sarja ilmestyi Otavan kustantamana vuosina 1965-1969. Tanninen teki Nunnusta myös kymmenosaisen, mustavalkoisen pala-animaatiosarjan Yleisradiolle vuonna 1967. Olisikohan ohjelmaa esitetty uusintana vielä omassa lapsuudessani? Nunnu vaikuttaa niin tutulta.


Oili Tanninen (teksti ja kuvat): Nappi ja Neppari
Kustantaja: Otava 1964, 2019

Oili Tanninen: Hippu
Suomenkielinen alkuteos: Hippu
Ruotsinnos: Marjut Hökfelt
Kustantaja: Speja Förlag 2016 


VIITTEET
[1] Sandra Lamppu: Lastenkirjailija Oili Tanninen 81, En ole ottanut opiksi virheistäni. Kodin Kuvalehti 14-15/2014.

Kuinka uimahallissa toimitaan

En oikein pidä uimisesta ja niinpä tyttäreni pääsi uimahalliin ensimmäisen kerran vasta viisivuotiaana. Valmistauduimme käyntiin lukemalla Kerttu Rahikan kirjoittaman ja Nadja Sarellin kuvittaman kirjan Elsa ja Lauri uimahallissa (Kustannus-Mäkelä 2019).

Päähenkilö Elsakin on viisivuotias lähtiessään äitinsä ja pikkuveljensä Laurin kanssa ensimmäistä kertaa uimahalliin. Iloinen kertomus uimahallireissusta toimii samalla opaskirjana siitä, mitä uimahallissa tapahtuu ja miten siellä toimitaan.

Pääsymaksun jälkeen pääsee pukuhuoneeseen riisuutumaan. Tavarat jätetään lukittavaan kaappiin ja kaapin avain sujautetaan nilkkaan kumilenkistä. Ennen uimapuvun laittoa peseydytään suihkun alla, jottei uimaveteen menisi likaa. 

Uimahallin puolella kuljetaan rauhallisesti. Juosta ei saa, ettei liukastu märällä lattialla. Altaaseen mennään vain yhdessä vanhemman kanssa. 

Uimavalvojan tehtävänä on katsoa, että kaikki sujuu hyvin ja jokaisella on turvallista olla uimahallissa. Elsan uimahallista löytyy vesiliukumäki, josta on hauska laskea. Elsa opettelee uimaan uimalaudan kanssa.

Kun kaikki ovat saaneet tarpeeksi uimisesta ja polskuttelusta, palataan pesuhuoneeseen, jossa käydään suihkussa ja saunassa. Sitten mennään pukuhuoneeseen kuivaamaan ja pukeutumaan. Uidessa tuli nälkä ja jano. Onpa hyvä, että äiti otti eväät mukaan. Ne voi syödä uimahallin aulassa.

Kirjan lopussa on infoaukeamia, joissa kerrotaan sanoin ja kuvin, mitä uimahalliin tarvitsee ottaa mukaan, mitkä ovat uimahallin säännöt, miten veteen voi totutella, millaisia uintityylejä on olemassa ja millaisia vesiliikuntamuotoja altaassa voi harrastaa.

Kirjailija Kerttu Rahikka on varhaiskasvatuksen opettaja. Hän osaa selittää uudet asiat taidokkaasti ja lapsentasoisesti kertomukseksi puettuna. Hänen kirjojensa avulla olemme valmistautuneet muun muassa luistelukentälle menoon (Elsa luistelemassa) ja ensimmäiseen lentomatkaan (Elsa ja Lauri matkustavat). 

Tosin noiden kirjojen ilmestyessä kirjailijan nimi oli vielä Kerttu Ruuska, ja kirjat kustansi Sanoma Pro Oy osana Oppi & ilo -sarjaansa. Myös Elsa ja Lauri uimahallissa on aikaisemmin ilmestynyt Oppi & ilo -sarjassa nimellä Elsa uimahallissa (Sanoma Pro Oy 2014).

Kerttu Rahikka: Elsa ja Lauri uimahallissa
Kuvitus: Nadja Sarell
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2019


VINKKI

Uimateemasta löytyy muitakin kirjoja. Vast'ikään ilmestyneessä Günther Jacobsin kuvakirjassa Kaakatikvaak — Uiminen on kivaa! (Kustannus-Mäkelä 2020) tavataan vettä pelkäävä Eemil-ankka, jonka Henri-joutsen vie uimahalliin harjoittelemaan.

Huhtikuussa ilmestyy Helena Brossin kirjoittama ja Kadri Ilveksin kuvittama helppolukuinen, tavutettu kirja Uimakoulussa (Kustannus-Mäkelä 2020), jossa koululuokka menee uimakouluun.

Meillä on tykätty Anneli Kannon kirjoittamasta ja Noora Katon kuvittamasta Vilma Virtanen ja uimataito (Karisto 2011). Siinä viisivuotias Vilma osallistuu uimakouluun, joka järjestetään rannalla luonnonvesistössä.

Kestävän kehityksen teemoja lastenkirjoissa

Tyttäreni valittiin oppilasjäseneksi päiväkodin kestävän kehityksen työryhmään. Olin aivan innoissani. Vaikka minulla ei ollut mitään käsitystä, millaisia asioita työryhmän kokouksissa käsiteltäisiin, halusin valmistaa viisivuotiastani hänen elämänsä ensimmäiseen kokoukseen. Meillä osa valmistautumista on aina — olipa asia mikä tahansa — aiheeseen liittyvien kirjojen lukeminen.

Onni-pojan kierrätyskirja

Aloitimme Sanna Pelliccionin Onni-pojan kierrätyskirjasta (Minerva 2008). Kirjassa on kolme teemaa:

1. Jätteiden lajittelu
Onni-poika osaa lajitella roskat oikeisiin jäteastioihin.

2. Jätteen uusiokäyttö
Onni-poika rakentaa isän kanssa suuresta pahvilaatikosta laivan. Vessapaperirullista ja maitotölkistä saadaan laivaan tuikitarpeellisia osia.

3. Käyttökelpoisen tavaran kierrätys
Onni-pojan kotipihalla järjestetään pihakirppis. Tavarat vaihtavat omistajaa pientä maksua vastaan tai jopa täysin ilmaiseksi. Onni-poika saa hienon merimieslakin.

Miina ja Manu kierrättävät

Kierrätysteema jatkuu Juha Henttosen kirjoittamassa ja Tuomas Mäkelän kuvittamassa kirjassa Miina ja Manu kierrättävät (Satukustannus 2016). Kierrätyksestä ja ympäristöasioista kertova kirja sopii päiväkoti-ikäisille. 

Miinan ja Manun päiväkotiryhmä aikoo viettää mukavan retkipäivän rannalla, mutta joku on sotkenut rannan perusteellisesti. Onneksi Nelly-tädillä on mielessä hauska leikki, jonka avulla ranta saadaan siistiksi, ja lapset oppivat kierrätystä.

Puhtaalla rannalla on paljon hauskempi leikkiä ja syödä eväitä.

Roska-Reima ja jätevuoren valloitus

Roskia lajitellaan myös Marika Kokkosen kirjoittamassa ja Kati Närhen kuvittamassa kirjassa Roska-Reima ja jätevuoren valloitus (WSOY 2005). 

Nuppulan pienessä kylässä metsän keskellä asuu tyytyväisiä eläimiä. Joka päivä Roska-Reima kerää heidän jätteensä ja kuljettaa ne kylän taakse Sottamäelle. Muut eläimet eivät uhraa ajatustakaan sille, mitä roskille tapahtuu.

Kun Reima loukkaa jalkansa eikä voi hoitaa työtään, muille paljastuu, kuinka paljon roskaa Sottamäelle on kertynyt.

Eläimet päättävät, että Sottavuori on siivottava. Jätteet lajitellaan lajinsa mukaan eri kasoihin. Joukossa on paljon käyttökelpoistakin tavaraa, ja melkein kaikelle jätteelle löytyy uusiokäyttöä. Eläimet innostuvat kompostoimaan ja korjaamaan rikkinäisiä tavaroita.

Onnistuneen siivouksen kunniaksi järjestetään juhlat tavaranvaihtoteemalla. Jokainen saa tuoda ja ottaa tavaroita ilmaiseksi. Toisen roska voi olla toisen aarre.

Matilda pelastaa maailman

Seuraavaksi luimme Juha-Pekka Koskisen kirjoittaman ja Paula Melan kuvittaman Matilda pelastaa maailman (Karisto 2018).

Hanna ja Juhani Virtanen ovat aivan tavallinen pariskunta, joka ei pahemmin mieti tekojensa ympäristövaikutuksia. Kaikki muuttuu, kun heille syntyy pikkuinen tyttö. Matilda osoittautuu aivan varhaisesta lapsuudestaan alkaen erittäin ympäristötietoiseksi. Aika ajoin hänen päänsä ympärille tiivistyy musta pilvi, kun hän saarnaa vanhemmilleen ympäristöasioista.

Matilda opettaa vanhemmilleen, että roskat täytyy kierrättää, tonnikalaa ei saa syödä, rikkinäiset vaatteet voi paikata ja biojätteet kompostoida.

Myös päiväkodissa Matilda on tarmokas. Hänestä kaikki jogurttipurkit ja maitotölkit täytyy säästää askartelupäiviä varten.

Matilda pelastaa maailman oli mielestäni alleviivaavan opettavainen. En kauheasti pitänyt sen saarnaavasta sävystä. Olisikohan syynä ollut se, että kirja onnistui syyllistämään myös omasta paheestani: pitkistä lämpimistä suihkuista.

Petyin siihen, ettei kirja tuominnut voimakkaammin yksityisautoilua. Matilda kyllä peräänkuulutti kimppakyytejä, muttei vaatinut luopumaan autosta. En lämpene yksityisautoilulle, eikä minulla edes ole ajokorttia. Lähtökohtaisesti mielestäni Helsingissä ei ole tarvetta omalle autolle, ellei satu olemaan liikuntarajoitteinen.

Mato ja meri

Kierrätysteemasta siirryimme merten suojeluun. Merten huonoon tilaan kiinnitetään huomioita Jenni Erkintalon kirjassa Mato ja meri (Etana Editions 2019). Kirjoitin kirjasta kesäkuussa. Opimme kirjasta, että mereen joutunut muovipullo tai -pussi saattaa kellua siellä ikuisesti!

Meren maha on kipeä

Tänä vuonna ilmestyi toinen merten tilaa käsittelevä lastenkirja. Pirjo Havian kirjoittama ja Viktor Amoussoun kuvittama Meren maha on kipeä (Lasten Keskus 2020) kertoo afrikkalaisista kaksosista, jotka havahtuvat meren huonoon tilaan. Kaksosten johdolla koko perhe oppii elämään kestävämmin. Itse odotan kirjaa vielä kirjastosta, mutta Luetaanko tämä? -blogin Kia julkaisi jokin aika sitten kirjasta kiinnostavan postauksen.

Tyttären kestävän kehityksen työryhmän kokouksen jälkeen selvisi, etteivät kirjavalintamme olleet osuneet ihan nappiin. Kokouksessa ei oltu käsitelty merten suojelua eikä kierrätystä. Kierrätys oli kuulemma ollut teemana syyslukukaudella. Nyt aiheena oli ollut metsien suojelu.

Osaako joku vinkata metsien suojeluun liittyviä lastenkirjoja?


Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-pojan kierrätyskirja
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2008
Ilmestynyt myös osana julkaisua Onni-pojan seikkailut (Minerva 2015).

Juha Henttonen: Miina ja Manu kierrättävät
Kuvitus: Tuomas Mäkelä
Kustantaja: Satukustannus 2009

Marika Kokkonen: Roska-Reima ja jätevuoren valloitus
Kuvitus: Kati Närhi
Kustantaja: WSOY 2005

Juha-Pekka Koskinen: Matilda pelastaa maailman
Kuvitus: Paula Mela
Kustantaja: Karisto 2018

Jenni Erkintalo (teksti ja kuvat): Mato ja meri
Kustantaja: Etana Editions 2019

Pirjo Havia: Meren maha on kipeä
Kuvitus: Viktor Amoussou
Kustantaja: Lasten Keskus 2020