Maapallolla on synkkä tulevaisuus edessään — vai onko?

Tänään on maailman ympäristöpäivä. On juuri sopiva hetki pohtia, miltä näyttää maapallomme tulevaisuus.

Debi Gliori on hahmotellut yhdenlaisen tulevaisuudennäkymän kuvakirjassaan Mullin mallin maailma (WSOY 2008). Kirja on satuun verhottu riimimuotoinen puheenvuoro ympäristön puolesta. 

Teoksen alaotsikkona on Tarina maapallostamme. Gliori on kuitenkin etäännyttänyt tarinan arkitodellisuudestamme käyttämällä henkilöhahmoina lohikäärmeitä.

Lohikäärmeet ovat itsekeskeisiä hölmöjä. Ensin ne liikakansoittavat maailman ja sitten ylikuluttavat resursseja, kunnes koko maapallo voi todella huonosti. Puut hakataan, ilmakehä on täynnä reikiä, jäät sulavat, merenpinta nousee ja maa aavikoituu.

Tulevaisuudenkuva on melko lohduton:

"Ypöyksin ne jäivät — ei missään kukkia, puita.
Vain lohikäärmeitä kaikkialla, ei ketään muita.
Ei lintuja, kaloja eikä yhtään ruokaa,
kun maapallo tuhon edessä huokaa."

Synkät harmaansävyiset kuvat tehostavat sanomaa.

Mutta eipä kaikki olekaan vielä menetettyä. Ennen pitkää lohikäärmeet oivaltavat oman typeryytensä ja ovat valmiita kuuntelemaan muuta eläinkuntaa. Kirjan loppuosa valaa uskoa siihen, että maapallo voi vielä pelastua. Kuvatkin muuttuvat taas iloisen värikkäiksi.

Gliori antaa jopa käytännön vinkkejä, miten omalla toiminnalla voi säästää ympäristöä. Syömällä kasvispitoista lähiruokaa, liikkumalla jalan, kierrättämällä ja hankkimalla uutta vain harkiten voi tehdä jo paljon.

Kirjan sanoma on tärkeä. Gliori huomauttaa lukijoille:

"Jos emme näe miten juttu liittyy meihin,
päädymme niin kuin lohikäärmeet tuhon syövereihin."

Tämä on kirja, josta on välttämätöntä keskustella lapsen kanssa lukemisen jälkeen. Kirjassa näytetyt uhkakuvat maapallon tulevaisuudesta saattavat jäädä vaivaamaan lasta, jos toivon sanomaa ei korosta. 

Nykyisin jo pienetkin lapset voivat kokea ilmastoahdistusta. Aikuisen tehtävänä on huolehtia, ettei huoli tulevaisuudesta lannista lasta. Ilmastoasioista voi puhua lapsen kanssa järkevästi ja pelottelematta. Tärkeintä on, että lapsen turvallisuudentunne säilyy kaikissa tilanteissa.

Tulin lainanneeksi kirjan yksinomaan Pienen Helmet-lukuhaasteen ansiosta. Haasteen kohdassa 14 kehotetaan lukemaan tulevaisuudesta kertova kirja. Tämä kirja voidaan sellaiseksi mielestäni katsoa.

Kirjoitin tämän postauksen alun perin juuri ennen kuin korona poikkeusaikoineen iski. Kaiken sen hätäännyksen ja huolen keskellä tuntui mahdottomalta julkaista mitään maailmanloppuun viittaavaa. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että koronasta selvitään, ja että on hyvä muistaa, että maailmalla on pandemiaa suurempiakin uhkia.

Debi Gliori (teksti ja kuvat): Mullin mallin maailma — Tarina maapallostamme
Englanninkielinen alkuteos: The Trouble With Dragons
Suomennos: Teija Rekola
Kustantaja: WSOY 2008


Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 14 "tulevaisuudesta kertova kirja".

Toinen lastenkirja, joka erinomaisesti sopisi tähän kohtaan on Måns Jonassonin ja Emily Ryanin Framtidsboken (Rabén & Sjögren 2019). Siinä pohdiskellaan, miltä maailma näyttää 70 vuoden kuluttua. Kirjassa ei pelätä maailmanloppua, vaan innostutaan esimerkiksi robottien mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Minkä kirjan ostit viimeksi?

Törmäsin somessa kysymykseen "what was the last book you bought". Muistin vastauksen helposti, sillä olin tilannut kirjan vasta muutamaa päivää aiemmin. Se oli Pamela Druckermanin Mademoisellesta Madameksi (Siltala 2019). Olin jo pitkään halunnut lukea kirjan, ja ostin sen heti, kun törmäsin siihen nettiantikvariaatissa etsiessäni ihan muuta kirjaa.

Mutta mikä olikaan viimeisin lastenkirja, jonka ostin? Jouduin hetken miettimään. Itse asiassa minun täytyi tarkastaa asia sähköpostistani.

Viimeisin ostamani lastenkirja oli Rosario Garcia Gilin Roosa ja punainen mysteeri (Haamu 2020). Tilasin sen Haamu Kustannuksen verkkokaupasta.

Miksi? Koska pidimme kovasti aiemmasta osasta: Roosa ja vaaleanpunainen kummitus (Haamu 2017). Ja koska kirjastoon ei vielä päässyt. Ja kieltämättä myös siksi, että minulla oli alennuskoodi verkkokauppaan. Rakastan kirja-alennuskoodeja!

Kirjasarjan ensimmäisessä osassa Roosa ja vaaleanpunainen kummitus Roosan perhe muutti vanhaan taloon, joka oli ollut kauan tyhjillään. Talossa tuntui kummittelevan. Roosa ei kuitenkaan pelännyt, vaan sai kummituksista ystäviä.

Roosa ja punainen mysteeri -kirjassa selviää, että talon entiset asukkaat ovat olleet taikureita. Talossa alkaa tapahtua outoja asioita. Tuntuu siltä kuin joku tarvitsisi Roosan apua. Löytyykö mysteerin ratkaisu taikurien salaperäisestä huoneesta?

Kuusivuotiaani innostui tarinasta. Minä pidin varsinkin kuvituksesta. Se on toteutettu erityisellä tekniikalla, joka tuo kuviin moniulotteisuutta.

Minkä kirjan sinä ostit viimeksi? Entä minkä lastenkirjan? Suosittelisitko sitä?

Rosario Garcia Gil (teksti ja kuvat): Roosa ja vaaleanpunainen kummitus
Kustantaja: Haamu Kustannus 2017

Rosario Garcia Gil (teksti ja kuvat): Roosa ja punainen mysteeri
Kustantaja: Haamu Kustannus 2020

Näitä kirjoja meillä luetaan tänä kesänä

Ah, kesä! Kesä on ilman muuta vuodenaika, josta nautin kaikkein eniten. Lämpö, valo, vihreys, kukkien väriloisto ja tuoksut, kimmeltävä meri, pitkä kesäloma...

Olen mitä suurimmassa määrin vuodenaikalukija, kuten blogini nimestäkin saattaa arvata. Kesällä täytyy siis saada lukea kesäisiä kirjoja.

Tänään paljastan, mitä lastenkirjoja aiomme lukea tänä kesänä kuusivuotiaani kanssa. Listalla on hyväksi koettuja, ihania ja tuttuja kirjoja, joita luemme tyttären kanssa kesästä toiseen. Vaihtelunhalun vuoksi ja uutuudenviehätyksen takaamiseksi olen varannut myös uusia ja aiemmin lukemattomia kirjoja.

Pitkin kesää lueskelemme Reetta Niemelän kirjoittamaa ja Leena Lumpeen kuvittamaa kirjaa Miljan kesä. Siitä voi kätevästi lukea tarinan silloin ja toisen tällöin.

Kesä ei ala ilman Mauri Kunnaksen kirjaa Kesä Koiramäessä. Koiramäen lapset ja näkki päätyy varmaan myös luettavaksi upean kesäisen kansikuvansa ansiosta. Koiramäen talossa -kirjasta löytyy nostalgista vanhanajan maalaiskesän tunnelmaa heinätöineen ja elonkorjuutalkoineen.

Vähän lähemmäs nykyaikaa hivuttaudumme lukemalla Camilla Mickwitzin Jasonin kesää. Vielä 1970-luvulla kaupungista oli päästävä kesällä pois, joten Jason ja hänen äitinsä matkustavat täysihoitolaan. Olen aina unelmoinut, että pääsisin täysihoitolaan, jossa joku muu tekisi ruoat ja voisin itse vain olla öllöttää. Mahtaako sellaisia täysihoitoloita enää ollakaan?

Nykyaikana monet viettävät kesää varsin tyytyväisenä myös kaupungissa. Aiomme lukea Pia Pesosen kirjoittaman ja Petri Makkosen kuvittaman Villojen kukat, jossa kuvataan kesää kaupungin keskeltä löytyvässä puutaloidyllissä. Pelkkää auringonpaistetta ei ole luvassa, sillä vehreä puutaloalue halutaan jyrätä asfaltin ja betonin tieltä.

Maalle mökkeilemään

Vaikka kesä kaupungissakin voi olla kiva, monet suuntaavat kuitenkin kesällä mökille. Nyt kun suvullamme ei enää ole omaa mökkiä, etsimme mökkitunnelmaa kirjoista. Tittamari Marttisen kirjoittama ja Anne Peltolan kuvittama Eelis mökillä esittelee mökkielämän juuri sellaisena kuin sen itsekin olen kokenut.

Anna Dunérin kirjoittama ja Kirsten Raagaardin kuvittama Elina ja kesäyö muistuttaa, ettei mökkielämään ole välttämättä niin helppo solahtaa. Täytyy malttaa rauhoittua ja katsoa ympärilleen, ennen kuin huomaa luonnon kauneuden ja rauhan.

Lauri Hirvosen Inka ja saunaflamingo tuo mieleen, miten hyvältä tuntuvat mökkisaunan löylyt. Palavan puun rätinä on jotain, jota sähkösaunassa kaipaan.

Joskus mökkeilyyn liittyy vierailuja puolituttujen luo. Lena Frölander-Ulfin Isä, minä ja meri kertoo, ettei se ole helppoa ujolle lapselle.

Kun mökillä tai kotona iskee tylsyys eikä keksi mitään tekemistä, apuun rientää Mysi Lahtisen kirjoittama ja Virpi Pennan kuvittama Villikan kesä — Puuhaa ja leikkejä lomalle.

Puutarhan pariin

Kesällä puutarhaan saa uppoamaan valtavasti aikaa. Jos omaa puutarhaa ei ole, täydellisen suloiseen puutarhatunnelmaan vie Anna Gullichsenin kirjoittama ja Cara-Maria Knuutisen kuvittama Satu ja päärynäpuun Pyrre.

Tyttäreni varmisti jo talven kirja-alennusmyynneissä, ettei hänen kesästään puuttuisi puutarhatonttuja. Hän pisti mummun ostamaan itselleen Taru Viinikaisen kirjoittaman ja Oili Kokkosen kuvittaman Tiltu ja Lettu — Kadonneet puutarhatontut. Sanoin heti, etten kykene lukemaan kesäkirjaa keskellä talvea. Vihdoin on tullut oikea aika kaivaa kirja hyllystä.

Jo useamman vuoden hyllyssämme on odotellut Heidi Viherjuuren Hilja ja vihreän talon kesä. Nyt tytär on tarpeeksi vanha kuuntelemaan sen.

Rannalle uimaan

Maaliskuussa hankin Riikka Jäntin uutukaisen Pikku hiiren hellekesä. On hauska päästä näkemään, millainen on Hiirun kesäloma kaupungissa. Kansikuvasta päätellen Hiiru ja äiti käyvät ainakin uimarannalla.

En ole itse vielä päättänyt, kannattaako koronakesänä lähteä yleisille uimarannoille, joten olen varannut korvikkeeksi rantakirjoja, jos rannalle ei tulekaan lähdettyä.

Kathryn ja Byron Jacksonin kirjoittamassa ja Corinne Malvernin kuvittama Hiekkarannalla vie aitoon 1950-luvun tunnelmaan. Gunilla Hanssonin Retki uimarannalle puolestaan tuntuu ajattomalta.

Clare Helen Welshin kirjoittama ja Ashling Lindsayn kuvittama Päivä rannalla on ihana, vaikkakin vähän haikea.

Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Vilma Virtanen ja uimataito tarjoaa samaistumispintaa uimaan opettelevalle, samoin Tiina Nopolan kirjoittama ja Mervi Lindtmanin kuvittama Siiri löytää simpukan.

Astetta mielikuvituksellisemmalle uimaretkelle aiomme tänä kesänä lähteä Mimmien kanssa. Pauliina Lerchen kirjoittama ja Meri Mortin kuvittama Mimmit ja veden väki kuljettaa Ahdin valtakuntaan.

Meren aalloille ja saaristoon

Itselläni herää aina kesäisin kaipuu merelle. Haaveilemme veneilystä Merikarhun matkassa. Lasten veneilykirjan on kirjoittanut Martti Lintunen. Kuvia kirjaan on Lintusen lisäksi ottanut myös Kirsi Tuuva.

Kaipaamme saaristoon ja annamme Lena Andersonin Storm-Stinan kertoa, millaista on myrskyssä saarella keskellä merta.

Tänä kesänä lähdemme Astrid Lindgrenin matkassa Ruotsin saaristoon. Saariston lapset — Pelle saa pienen eläimen on Astrid Lindgrenin romaanitekstistä kuvakirjaksi muokattu teos, kuvittajana Maria Nilsson Thore.

Jos veri vetää Suomen ja Ruotsin vesiä kauemmas, löytyy hyllystämme Kyllikki Villan Merilapsuus, jossa rahtilaivat kuljettavat kaukomaille asti.

Lomalle Ranskaan

Tänä kesänä ulkomaan matkat jäävät väliin, joten matkailemme vain kirjoihin uppoutumalla. Michael Bondin luoma karhuherra Paddington saa johdattaa meidät ranskalaiseen rantakylään kirjassa Paddington lähtee lomalle.

Megan Hessin Claris — Bonjour Riviera tarjoaa astetta fiinimmän lomakokemuksen Etelä-Ranskassa. Saatamme myös vilkaista, miten muumiperhe selviää Rivieralla kirjassa Muumit Rivieralla.

Ranskaan aion suunnata myös niinä lukuhetkinä, jotka saan viettää ihan vain itsekseni. Annan Joanne Harrisin Mansikkavarkaan kuljettaa minut ranskalaiseen maalaiskylään, Lansquenet-sous-Tannesiin, jossa aikoinaan pienen suklaapuodin perustanut Vianne Rocher yhä asuu.

Mitä kirjoja kuuluu sinun kesääsi?