Tänä poikkeusajan jouluna taidan tarvita tavallista enemmän pakoa todellisuudesta. Kirjat ovat porttini muualle, kun oikeasti kökötän koko joulun kotona.
Olen jo päässyt käymään kaikkien aikojen huikeimmissa pikkujoulujuhlissa. Vaaksanheimolaisten järjestämä joulujuhla Ruusukujalla oli ehdottomasti the place to be. Lisäkseni kutsun olivat saaneet poliisi ja rouva Ulpukka, Tingelstiina ja Tangelstiina sekä tietysti talon emännät Onneli ja Anneli.
 |
| Maija Karman kuvitusta Marjatta Kurenniemen kirjaan Onnelin ja Annelin talvi |
Mahtavinta juhlissa oli, että niitä vietettiin Onnelin ja Annelin nukkekodissa!
Miten se muka on mahdollista, sinä nyt kysyt. Kaikesta on kiittäminen Tangelstiinan yllätyskanaa. Sen muniman munan sisältä ilmestyi punaisia ja vihreitä karamelleja. Punaisen nauttimalla kutistui — viuh vaan — vaaksankokoiseksi. Vihreät karamellit söimme juhlien jälkeen.
Meidät ohjattiin heti notkuvan juhlapöydän ääreen, ja kuunneltuamme kuuliaisesti Vaaksanheimojen isoäidin lukeman adventtitekstin, pääsimme pöperön kimppuun. Tarjolla oli:
- nakkia
- perunaa
- herneitä
- lipeäkalaa
- riisipuuroa
- joulutorttuja
Eivät ehkä kaikki lemppareitani, mutta riisipuuro oli hyvin hautunutta, ja kellepä ei joulutortut maistuisi.
 |
| Maija Karman kuvitusta Marjatta Kurenniemen kirjaan Onnelin ja Annelin talvi |
Lapset odottivat kovasti Joulupukkia — ei kun Joulupikkua. Minulla loksahti suu auki, kun hopean kimalteen keskellä ilmojen halki lensi paikalle pikkuinen joulu-ukko valkoisen poron vetämässä reessä.
 |
| Maija Karman kuvitusta Marjatta Kurenniemen kirjaan Onnelin ja Annelin talvi |
Joulupikun johdolla mentiin sen verran vauhdikkaita piirileikkejä, että tällaista täti-ihmistä alkoi hengästyttää. Toivoin pääseväni uppoamaan nojatuoliin tasaamaan hengitystäni, kun tuli lahjojen jaon vuoro.
 |
| Maija Karman kuvitusta Marjatta Kurenniemen kirjaan Onnelin ja Annelin talvi |
Joulupikku heitti lahjat kontistaan ilmaan ja ne jäivät lepattelemaan yläilmoihin kuin linnut ja perhoset. Kun niitä yritti ottaa kiinni, ne pakenivat. Jokainen sai totisesti tehdä töitä lahjojensa eteen! En tiedä, oliko se ihan sen arvoista. Ei ne niin kummia lahjoja olleet. Itse onnistuin pyydystämään muutaman piparkakun, omenan ja marsipaaniporsaan.
 | |
| Maija Karman kuvitusta Marjatta Kurenniemen kirjaan Onnelin ja Annelin talvi | |
Loppuilta oli äänekäs ja riehakas. Meno oli niin karnevalistista, että huh huh.
Kaikki räiskyvät raketit, helisevät tiu'ut, sinkoilevat joulutähdet, hyperaktiiviset lapset ja luonnottoman riehakkaat aikuiset saivat pääni särkemään. Jälkeenpäin tuollaiset vaivat tuppaavat unohtumaan. Aika kultaa muistot ja juhlat tuntuvat maailman hauskimmilta.
Kun myöhemmin viestittelin Annelin kanssa ja kysyin, mitä mieltä hän oli juhlista, hän kirjoitti:
"Tuntui hieman kummalliselta mennä vieraisille omaan nukkekotiinsa. Kaikki näytti kovin suurelta ja oudolta, ja kummallista oli myös se, että huoneista oli yksi seinä poissa. Oli kuin näyttämöllä. Mutta siihen tottui pian."
Kieltämättä nukkekodissa oli omanlaisensa tunnelma. Tuli vähän samanlainen fiilis kuin Muumien luona kelluvassa teatterissa, varsinkin kun monet nukkekodin kalusteista tuntuivat pikemminkin lavastemaisilta kuin aidoilta huonekaluilta.
Muumit tulivat mieleeni ehkä siksikin, että niin Vaaksanheimolaiset kuin Muumitkin olivat tapahtumahetkellä pakolaisia. Vaikka Vaaksanheimolaisten kanssa juhlin joulua vuoden pimeimpään aikaan ja Muumien kanssa juhannusta vuoden valoisimpaan aikaan, juhlan äärellä silti oltiin — vähän erikoisissa puitteissa.
Pikkujoulujuhlan jälkeen Annelilla oli vähän sellainen olo, että oliko kaikki oikeasti totta vai pelkkää unta. Mutta tietysti se oli totta, kun se on kirjan kansien väliin painettu!
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talvi
Kuvitus: Maija Karma
Kustantaja: WSOY 2015.
Teos on alun perin ilmestynyt vuonna 1968.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti