Hämeenlinnan Janneen tutustuin joitakin vuosia sitten VR:n junassa lastenvaunussa, kun olimme sattumalta matkalla juuri Hämeenlinnaan. Kirjassa on lukuisia tietoruutuja, joissa käsitellään myös Hämeenlinnan historiaa, joten tuohon tilanteeseen kirja sopi oivallisesti.
Kaksivuotiastani en kylläkään silloin saanut kiinnostumaan kirjasta, mutta itse luin mielenkiinnolla sillä välin, kun kaksivuotias liukui leikkivaunun liukumäkeä alas uudestaan ja uudestaan.
 |
| Hämeenlinnan Janne VR:n lastenvaunun kirjahyllyssä |
 |
| VR:n lastenvaununkirjahylly |
Kirjassa kuvataan Sibeliuksen syntymää, lapsuutta ja nuoruutta Hämeenlinnassa. Kirja päättyy siihen, kun hän nuorena miehenä muuttaa opiskelemaan Helsinkiin. Helsinkiin muuttaessaan Sibelius otti käyttöön setänsä käyntikortit, joissa etunimi oli ranskalaisessa asussa Jean. Silloin Jannesta tuli Jean Sibelius.
Kirjan kertojahahmoksi on valittu itse Sibelius eli tarinaa kerrotaan minä-muodossa. Ratkaisu on varmaan hyvä ja tekee elämänkertatiedoista keveämmin luettavia.
"Kaikessa soi musiikki. Kun äiti soitti pianoa, istuin hänen jaloissaan taffelipianon alla ja yhdistelin säveliä räsymaton raitoihin. Sininen oli yksi nuotti, valkoinen toinen.
Tuoksut, sanat, maut, tunteet, värit, maisemat, sävelet, kosketukset. Kaikki oli minulle yhtä ja samaa musiikkia."
Välillä kertojahahmo ilmiselvästi liioittelee, mahtailee, harrastaa itsekehua ja jopa puhuu suorastaan pötyä. Mietin lukiessani, että oliko Sibeliuksella itsellään oikeasti tapana puhua niin vai onko se vain kirjailijan keksintöä.
"Mummo epäili, että joskus vielä hukkaisin pään harteiltani.
Niin ei käynyt, mutta kerran tuulenpyörre sieppasi minut ja palautti vasta viikon päästä hotelli Kämpin kabinettiin. Silloin olin kuitenkin jo aikuinen."
Salla Savolaisen runsas ja mielenkiintoinen kuvitus tukee tarinaa. Kuvituksen pohjana on käytetty mm. Hämeenlinnan kaupungin historiaalisen museon kuva-arkiston kuvamateriaalia. Joitain jippojakin kuvituksesta löytyy. Nuoren ylioppilas Sibeliuksen opiskelija-asunnon seinällä esimerkiksi roikkuu taulu, jossa on Sibelius-monumentti, vaikka Sibeliuksen opiskelijapäivinä teosta ei tietenkään vielä ollut olemassa.
Kirja sopii mielestäni parhaiten kouluikäisille. Kirja on tuhti tietopaketti, varsinkin jos tarinan lisäksi lukee myös kaikki tietoruudut, joita löytyy lähes jokaiselta aukeamalta. Kirjan lopusta löytyy lähdeluettelo.
Tyttäreni oli melkein viisi, kun luimme kirjan ensimmäisen kerran yhdessä ja hän piti siitä kovasti. En lukenut silloin tietoruutuja lainkaan. Aihe kiinnosti häntä erityisesti ehkä siksi, että olimme juuri käyneet Hämeenlinnassa Sibeliuksen syntymäkodissa, joka on nykyään museona. Hän innostui kovasti nähdessään kirjassa saman pianon, jonka oli nähnyt museossa.
 |
| SIbeliuksen syntymäkoti Hämeenlinnassa on nykyään museona |
 |
| Museon sisäänkäynti |
Kirja ilmestyi vuonna
2015, jolloin vietettiin Jean Sibeliuksen juhlavuotta. Hänen syntymästään
tuli silloin kuluneeksi 150 vuotta. Samana vuonna ilmestyi peräti kaksi
Sibeliuksesta kertovaa lastenkirjaa: Hämeenlinnan Janne sekä Katri Kirkkopellon Soiva metsä, jonka olen jo esitellyt blogissa aiemmin.
Itseeni historian ystävänä
tämäntyyppiset kirjat vetoavat. On mukavaa, että lapsillekin suunnattuja elämäkertakirjoja julkaistaan.
Tapani Bagge: Hämeenlinnan Janne - Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti