Inger Rydénin kertomus Joelin talvimatka (Kustannus-Mäkelä 1993) on menneeseen aikaan sijoittuva tunnelmallinen joulukertomus.
Jouluun on aikaa muutama päivä, kun vaarilla on erikoisia uutisia. Hän aikoo matkustaa toisen poikansa luokse Siltakylään joulun viettoon. Eletään 1800-luvun loppua, joten matkustaminen ei ole erityisen vaivatonta. Siksi kaikki hämmästyvät. Vaari kuitenkin pitää päänsä ja mukaansa hän aikoo ottaa kuusivuotiaan pojanpoikansa Joelin.
Joel on haltioissaan. Hän palaa innosta päästä näkemään kaupunki ja matkustamaan junalla. Niin lähdetään matkaan. Ennen kuin päästään juna-asemalle asti on käveltävä ja kauan. Kaksi yötä joudutaan yöpymään matkan varrella olevissa taloissa.
Kolmantena päivänä Joelin into alkaa jo laantua. Entä jos mitään junaa ei ole olemassakaan? Onko vaari puhunut pötyä?
Illalla kuitenkin vihdoin päästään kaupunkiin. Niin paljon taloja, ihmisiä ja rekiä Joel ei ole koskaan nähnyt! Seuraavana päivänä hän pääsee lopulta näkemään junankin. Koko junamatkan Joel on innoissaan, mutta kuinka vaari voi vaan torkkua!
Vihdoin päästään perille Siltakylään. On jo joulu. Matka on ollut Joelille valtava elämys ja hieno joululahja, mutta löytyypä vaarin repusta vielä joulupakettikin Joelille — jotain mitä Joel on kauan toivonut.
Historia ja entisaikoihin sijoittuvat kirjat kiinnostavat minua erityisesti. Nautin kirjasta ja tyttärenikin piti siitä.
Kuvat tarjosivat kansatieteilijälle kiinnostavaa katseltavaa. Kuvat ovat realistisia ja täynnä yksityiskohtia. Tupamiljöissä näkyy vanhaa esineistöä, jota kuusivuotiaanikin katseli mielellään. Hän bongasi kuvista esineitä, joita oli nähnyt Seurasaaressa tai muissa museoissa, ja kyseli vieraammista esineistä, mitä ne olivat.
Inger Rydén: Joelin talvimatka
Ruotsinkielinen alkuteos: Joels julfärd
Suomennos: Auli Hurme-Keränen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 1993
Joel on haltioissaan. Hän palaa innosta päästä näkemään kaupunki ja matkustamaan junalla. Niin lähdetään matkaan. Ennen kuin päästään juna-asemalle asti on käveltävä ja kauan. Kaksi yötä joudutaan yöpymään matkan varrella olevissa taloissa.
Kolmantena päivänä Joelin into alkaa jo laantua. Entä jos mitään junaa ei ole olemassakaan? Onko vaari puhunut pötyä?
Illalla kuitenkin vihdoin päästään kaupunkiin. Niin paljon taloja, ihmisiä ja rekiä Joel ei ole koskaan nähnyt! Seuraavana päivänä hän pääsee lopulta näkemään junankin. Koko junamatkan Joel on innoissaan, mutta kuinka vaari voi vaan torkkua!
Vihdoin päästään perille Siltakylään. On jo joulu. Matka on ollut Joelille valtava elämys ja hieno joululahja, mutta löytyypä vaarin repusta vielä joulupakettikin Joelille — jotain mitä Joel on kauan toivonut.
Historia ja entisaikoihin sijoittuvat kirjat kiinnostavat minua erityisesti. Nautin kirjasta ja tyttärenikin piti siitä.
Kuvat tarjosivat kansatieteilijälle kiinnostavaa katseltavaa. Kuvat ovat realistisia ja täynnä yksityiskohtia. Tupamiljöissä näkyy vanhaa esineistöä, jota kuusivuotiaanikin katseli mielellään. Hän bongasi kuvista esineitä, joita oli nähnyt Seurasaaressa tai muissa museoissa, ja kyseli vieraammista esineistä, mitä ne olivat.
Inger Rydén: Joelin talvimatka
Ruotsinkielinen alkuteos: Joels julfärd
Suomennos: Auli Hurme-Keränen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 1993
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti