Keväinen kirjahaaste

Tänään minulla on kevättä rinnassa, joten päätin toteuttaa keväisen kirjahaasteen. Oli hauska etsiä haastetta varten esiin kevätkirjoja ja kirjoja, joista tulee mieleen keväisiä asioita.

Pidemmittä puheitta mennään kysymyksiin.

 

1. Paras kevätkirja?

Tämä on helppo. Reetta Niemelän kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Miljan kevät (Otava 2004) on kaikkien aikojen paras kevätkirja. Sitä lueskelemalla pääsee takuuvarmasti keväiseen tunnelmaan.

Kuvakirja on jaettu useampaan tarinaan. Niissä ukkinsa kanssa maalla punaisessa tuvassa aikaansa viettävä Milja-tyttö tutkii kevään merkkejä ja puuhaa keväisiä asioita.

2. Viimeksi lukemasi kevätkirja?

Luimme Liisa Seppäsen kuvakirjan Nyt on kevät, Vanamo (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys 2007) sunnuntai-iltana eli edellisenä iltana, ennen kuin se piti palauttaa kirjastoon. Yritin uusia kirjaa, mutta joku oli tehnyt siitä varauksen, joten jouduimme lukemaan sen pikaisesti ennen palautusta.

Rauhallisesti etenevässä tarinassa talvi taittuu pikku hiljaa kevääksi. Tarinaan mahtuu tavallisia arkisia asioita ja suuria tapahtumia. Marsu kuolee ja perheeseen syntyy vauva. 

Kirja ei sovi niille, jotka vierastavat uskonnollisia viittauksia lastenkirjoissa. Vanamon perhe muun muassa kävi seuroissa ja pääsiäiskirkossa, ja kirjassa vietettiin uuden vauvan ristiäisiä.

3. Suosikkisi keväisistä kirjankansista?

Ilon Wiklandin kuvitukset saavat minut aina hyvälle tuulelle. Siksi valitsin tähän Wiklandin kansikuvan Astrid Lindgrenin kertomukseen Melukylän kevät (WSOY 1973). Vaikka omassa kappaleessani kansi on jo aika kulunut ja varmaan kellastunutkin, se viehättää yhä kovasti.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.

4. Aurinkoinen kirja?

Parasta keväässä on valon lisääntyminen ja se, että aurinko paistaa taas entistä enemmän. Auringosta tulee mieleeni Elsa Bescowin klassikkokirja Auringonmuna.

Keijukainen löytää metsästä pyöreän kellanoranssin pallon. Hän päättelee sen olevan auringon pesästä pudonnut muna. Koko metsän väki tulee ihmettelemään munaa, vaan peipponenpa tietää, mikä se oikeasti on.

5. Kirja joka kukkii?

Kevät on upeaa aikaa, kun saa seurata kasvun ihmettä ja luonnon puhkeamista kukkaan.

Zdenĕk ja Kateřina Milerin värikkäässä taaperokirjassa Myyrän kevätleikit (Tammi 2009) jokainen aukeama kukkii. Kirjan lyhyt teksti on Hana Doskočilován kynästä ja suomeksi sen on sanaillut Kirsti Siraste. 

Talviunilta herännyt myyrä löytää pesästä pudonneen tiasen poikasen ja ryhtyy sen hoivaajaksi ja suojelijaksi.
 

6. Kirja jossa on eläinten poikasia?

Keväällä luonto on täynnä syntymän ihmettä. Eläinten poikaset kuuluvat olennaisesti kevääseen.

Tähän on pakko vastata varhaislapsuuteni lempikirja Gyo Fujikawan Eläinlapsia (Weilin+Göös 1978).

Suloisesti kuvitetussa pahvisivuisessa kirjassa esitellään herttaisia eläinlapsia, opitaan millaisia ne ovat ja miten ne ääntelevät. Eläinlapset pitävät siitä, että niitä silitetään ja paijataan hellästi.

7. Paras pääsiäiskirja?

Pääsiäinen on ovella, ja pääsiäiskirjat on kaivettu esiin hyllystä. Yksi niistä on aika selkeästi suosikkini. Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Vilma Virtanen virpomassa (Karisto 2018) ihastuttaa niin tarinan kuin kuvituksenkin osalta.

Virtasen lapset ovat lähdössä palmusunnuntaina virpomaan, mutta perheen vanhin lapsi Veera ei halua Vilmaa mukaansa. Vilma päätyy luotsaamaan virpomiskierroksella nuorempia sisaruksiaan Perttua ja Kastehelmeä. Ujolle Vilmalle vieraiden ovilla käyminen on ponnistus, mutta vähä vähältä Vilma rohkaistuu.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.

8. Kirja joka joutaa pois?

Kevät on tunnetusti kevätsiivouksen aikaa. Lisääntyvä valo tuo näkyväksi talven aikana nurkkiin kerääntyneen pölyn ja lian. Kevätsiivouksen aikana on hyvä tilaisuus myös karsia turhaa tavaraa.

Olen maaliskuun aikana jo lahjoittanut pois 60 kirjaa, joten on hiukan vaikea keksiä enää mitään pois joutavaa. Yksi kirja tulee kuitenkin mieleen.

Selina Youngin Vilppu (Lasten Parhaat Kirjat 1993) kertoo eskarin aloittamisesta. On Ennin ensimmäinen eskaripäivä. Hänen vihreä pehmoaasinsa Vilppu tulee tietysti mukaan esikouluun. Eskarissa on mukavaa, kunnes Vilppu katoaa.

Meillä eskaritaival alkaa lähestyä loppuaan, joten kirjalle ei enää ole tarvetta. Se on todella huonokuntoinen ja repsottava selkä ärsyttää minua hyllyssä. Olisi aika luopua Vilpusta, mutta huononkuntonsa vuoksi se ei sovi lahjoitettavaksi. Yritän kuumeisesti keksiä sille jotain käyttöä, ettei minun tarvitse laittaa sitä roskiin.

9. Mitä aiot lukea tänä keväänä?

Kevään TBR-listamme on pitkä. S:n synttärilahjaksi saamia kirjoja on vielä lukematta: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku, Mörkövahti, Muumipapan urotyöt ja Tampereen Linna. Lisäksi pinossa on Melukylän lapset ja uusin Lasse-Maijan etsivätoimisto Muodin arvoitus. 

S haluaisi, että luettaisiin jokin Susikoira Roi -kirja, jatkettaisiin Dunne-sarjaa ja aloitettaisiin Onnenkepparit-sarja. Ja Puluboin tähtimietteellinen kirja täytyy lukea heti kun se ilmestyy.

Kevään uutuuskuvakirjojakin on listalla vaikka kuinka paljon. Niiden lisäksi jotka esittelin tammikuussa, haluamme lukea ainakin seuraavat kuvakirjat: Myry ja Karibian kuikelo, Paavo Virtanen ja tauti, Onni-poika keittiössä, Niilo kylvää, Tervetuloa!, Kuuharjainen keppihevonen, Kafka and the Doll ja Oli and Basil — The Dashing Frogs of Travel.

10. Mitä keväällä ilmestyvää kirjaa odotat eniten?

Suurin osa odottamistani kevään uutuuksista on jo ilmestynyt. Nyt taidan odottaa eniten Riikka Jäntin kuvakirjaa Pikku hiiri telttaretkellä (Tammi 2021). S odottaa Elinan ja Sofian kirjaa Rohkeasti sinä! (Tammi 2021).

Jos haluat tehdä keväisen kirjahaasteen omassa blogissasi tai muussa somekanavassa, laita linkki kommentteihin. Käyn mielelläni lukemassa vastauksiasi.

Pieni Helmet-lukuhaaste 2021 suoritettu

Viikonloppuna ahkeroimme Pienen Helmet -lukuhaasteen loppuun. On mukavaa, miten helposti haasteen saa suoritettua lastenkirjoilla.

Olimme nyt mukana neljättä kertaa. Olemme yleensä saaneet haastekohdat täyteen keväällä. Viime vuosi oli poikkeus, koska silloin olin päättänyt kirjoittaa postauksen jokaisesta lukemastamme kirjasta. Sain urakan valmiiksi vasta alkusyksystä.

Tänä vuonna otimme haasteen rennosti. Luimme kirjoja, ja katsoin lukemisen jälkeen, sopivatko ne johonkin haastekohtaan. Vasta viimeisessä suoritettavassa kohdassa (meillä se oli kohta 4. kirjan nimessä on numero) jouduimme varta vasten etsimään kohtaan sopivaa kirjaa. Sellainen löytyi hyllystä, kun vähän kaiveli. Kolme miestä pytyssä oli tullut Touhulan kirjajoulukalenterista.

Kohdassa 19. kirjassa on reseptejä huijasimme hiukan, sillä lukemassamme kirjassa Hotelli Flamingossa on vain yksi resepti: N. Karhun salaattisopan resepti. Meitä ei huvittanut lukea mitään keittokirjaa, ja kaikissa muissa tutkimissani kirjoissa oli vain yksi resepti.

Vaikein haastekohta oli meille edellä mainitun reseptikohdan lisäksi kohta 11. kirja jota luet ulkona. Helsingissä on ollut poikkeuksellisen kylmä ja luminen talvi, mikä ei ole innostanut ulkolukupuuhiin. Viime lauantaina tartuimme härkää sarvista ja suoritimme vihdoin tämänkin kohdan. Naapurit varmaan kummastelivat, miksi yhdet mielipuolet istuivat hangessa lukemassa.

Alla on lueteltu kaikki lukuhaasteeseen lukemamme kirjat. Jos olen kirjoittanut kirjasta postauksen, nimike toimii siihen linkkinä.

Osallistutko sinä pieneen tai tavalliseen Helmet-lukuhaasteeseen? Kuinka sujuu?

1. Satukirja

Anssi Juujärvi — kuv. Janette Backman: Guhke ja kadonneiden revontulten arvoitus

2. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan

Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapa avaruudessa

3. Kirjassa on kaveriporukka

Tiina Nopola — kuv. Mervi Lindman: Siiri ja lumimies

4. Kirjan nimessä on numero

Richard Scarry: Kolme miestä pytyssä
 

5. Kirjassa ollaan metsässä

Metsämarja Aittokoski: Pelko pois, Pikkuli

6. Kirja on osa kirjasarjaa 

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja noidutut tossut

7. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi

Leea Simola: Siri ja hyytävä naparetki
 

8. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

Kornei Tšukovski: Tohtori Kivuton
 

9. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan 

Elina Jasu: Kohti kinoksia

10. Kirjassa ajetaan polkupyörällä

 Metsämarja Aittokoski: Pidä metsä siistinä, Pikkuli

11. Kirja, jota luet ulkona

Annelore Parot: Yumi
 

12. Kirjan päähenkilö on eläin

Mauri Kunnas: Aarresaari
 

13. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä 

Susanna van Rose: Tulivuori

14. Jännityskirja tai dekkari

Jarkko Mäki — kuv. Riikka Jäntti: Merimursut ja salainen liitto
 

15. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa

Stuart Atkinson — kuv. Brendan Kearney: Tutki tähtiä Milka-kissan kanssa
 

16. Kirjassa opetetaan joku taito 

Tiina Nopola — kuv. Mervi Lindman: Siiri ja Heppa Huoleton

17. Kirjassa tarkkaillaan luontoa

Aira Savisaari — kuv. Hannamari Ruohonen: Niilo rakentaa pöntön
 

18. Kirjassa kuunnellaan musiikkia

Elina Hirvonen — kuv. Mervi Lindman: Prinsessa Rämäpään talvitaika
 

19. Kirjassa on reseptejä

Alex Milway: Hotelli Flamingo

20. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

Asbjørn Gildberg — kuv. Kari Grossmann: Jonnin hiihtoretki — Talvinen seikkailu
 

21. Kirjassa syödään herkkuja

David O'Connell — kuv. Claire Powell: Karkkitehtaan kummitus
 

22.-23. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Mauri Kunnas: Kaikkien aikojen avaruuskirja
Mauri Kunnas: Pieni avaruuskirja

24. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Silja Sillanpää — kuv. Marja Siira: Salasaaren salaisuudet

25. Kirjaa on suositellut opettaja tai kirjaston työntekijä

Kate Westerlund — kuv. Eve Tharlet: Suuri luistelukisa

 

 

Seitsenvuotiaan 9 synttärilahjakirjaa

 

Seitsenvuotiaani sai syntymäpäivälahjaksi hyvän pinon kirjoja. Tänään käyn läpi lahjakirjakasaa.

Muumipappa muistelee myrskyistä nuoruuttaan

Tove Janssonin Muumipapan urotyöt oli ainoa muumikirja, joka hyllystämme vielä puuttui. Se on hiukan erilainen kuin muut muumikirjat, sillä se kuvaa Muumipapan nuoruutta. Muumipappa kertoo seikkailuistaan minä-muodossa.

Itseäni tämä muumikirja on aina kiinnostanut vähiten, mistä syystä se onkin jäänyt hankkimatta omaan hyllyyn. Tytär puolestaan on rakastanut eniten juuri tähän kirjaan pohjautuvia piirrossarjan jaksoja. Jossain vaiheessa hän katsoi Muumipapan muistelmia niin usein, että jouduimme välillä piilottamaan DVD:n.

Vuoden 2018 painoksessa on aivan ihana kansi. Olen niin fiiliksissä kluuttiselästä. Se tekee kirjasta arvokkaan näköisen. Haluttaisi kovasti kerätä koko sarja kluuttiselkäisenä. Ainakin parin pokkarin tilalle taidan ostaa kunnon kovakantiset kirjat.

 

Lollit juhlivat uutta vuotta

Catherine Kalengulan kirjoittama L.O.L. Surprise! Uusi vuosi, uudet kujeet (WSOY 2021) oli tyttären toivomuslistalla. Hän odotti kovasti tätä kirjaa ja oli sen saamisesta kaikkein iloisin. Luimmekin kirjan ensimmäiseksi. Etukäteen tytär oli varma, että kirja olisi maailman paras! 

Itse en odottanut kirjaa innolla, sillä lollit vaan ovat ihan järkyttäviä pissiksiä. Ääneenlukeminen oli kauheaa, sillä lolleilla oli suomalaiseen suuhun huonosti taipuvia nimiä, kuten Her Majesty, Shimone Queen, Splatters, Daring Diva ja pahin kaikista: Sk8er Grrrl.

En tykännyt kirjasta yhtään ja toin sen lukiessani myös ilmi, mikä taatusti pilasi tyttären lukunautinnon. Luulen, että hän muutenkin kyllä tajusi, ettei teos ollut kirjallisilta ansioiltaan sentään maailman huippua.

Ainoa plussapuoli kirjassa on, että se keskittyy uuteen vuoteen. Vuotuisjuhliin liittyvät kirjat kun sattuvat olemaan heikkouteni.

 

Taikuudella höystetyssä mysteerissä pelastetaan karkkitehdasta

Seuraava kirja, jota aloimme lukea, oli ihana! David O'Connellin Karkkitehtaan kummitus (Kumma 2021) on jännittävä ja mukaansatempaava tarina. Se kertoo tuiki tavallisesta Achie-pojasta, joka yllättäen saa tietää perineensä isosetänsä koko valtavan omaisuuden, mm. hulppean Hunajakiven kartanon ja McArkin maailmankuulun karkkitehtaan.

Testatakseen perillistään isosetä on jättänyt Archien ratkottavaksi joukon arvoituksia. Kahden uuden ystävänsä kanssa Archie ryhtyy selvittämään vihjeitä. Vaakalaudalla on koko tehtaan tulevaisuus, eikä Archie pääse helpolla. Ilmassa on uhkaa, ja Archiella taitaa olla vastustajia.

Kirja oli pidempi, mihin olemme tottuneet (208 sivua). Kirjassa oli jonkin verran Claire Powellin taiteilemaa mustavalkoista kuvitusta, mutta ei läheskään niin paljon kuin lukemissamme kirjoissa yleensä. Onneksi tarina oli niin hyvä, ettei tytär huomannut kaipailla kuvia.

Lukemista ei olisi malttanut keskeyttää. Pari kertaa luin niin kauan, että ääni meinasi mennä. Kieli oli hienoa ja sitä oli ilo lukea ääneen. Kääntäjä (Annukka Kolehmainen) oli tehnyt upeaa työtä suomentaessaan kirjaa varten keksittyjä sanoja.

Keijumetsässä leivotaan kadotuskakkua

Seuraavana pinossa on Cristal Snown Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020). Kirja on saanut valtavasti hyvää palautetta, ja se kisasi tämän vuoden Runeberg Junior ja Arvid Lydecken -palkinnoista. Emme ole vielä ehtineet lukea kirjaa, mutta odotukset ovat korkealla.

Tarina kertoo Tuulenpesän metsässä asuvasta pienestä keijusta nimeltään Penni Pähkinäsydän. Pennillä on suuri, pähkinänkokoinen sydän, joka särkyy helposti. Eräänä kesänä Pennin naapuriin muuttaa kaikkitietävä keijupoika Markka Meritähti. Sietämättömästä pojasta on päästävä eroon, joten Penni ystävineen alkaa leipoa kadotuskakkua pojan pään menoksi.

Tytär oli superinnoissaan siitä, että kirjassa oli kansipaperi! Hän on pannut merkille, että monissa ulkolaisissa lastenkirjoissa, jopa kuvakirjoissa, on usein kansipaperi, mutta suomalaisista lastenkirjoista kansipaperi yleensä puuttuu.

Lastenvahti osoittautuu puoli-ihmiseksi eli möröksi

Luulen, että seuraavaksi aloitamme Tuutikki Tolosen Mörkövahti-kirjan (Tammi 2015). Se kertoo Hellemaan kolmesta sisaruksesta, jotka saavat lastenvahdikseen takkuturkkisen, perunakellarinhajuisen mörön. Kolmiosaisen kirjasarjan aloittanut teos palkittiin vuonna 2016 Arvid Lydecken -palkinnolla. 

Kiinnostuin sarjasta luettuani viime vuonna Roihuvuoren kylälehdestä Tuutikki Tolosen haastattelun. Siinä hän kertoi, että sarjan keskeiset tapahtumapaikat sijoittuvat Helsingin Roihuvuoreen. Paikat tuntevien on kuulemma helppo seurata, missä mennään. Haaveilen, että kirjan luettuamme lähdemme kävelylle Roihuvuoreen ja tutkimme kirjassa mainittuja paikkoja.

Japanilainen kokeshi-nukke menee naamiaisiin

Annelore Parotin pienten lasten kuvakirja Yumi (WSOY 2009) oli tyttären toivomuslistalla. Parotin Yumi ja Aoki ovat kirjoja, joita lainailimme kirjastosta, kunnes löysin Aokin omaan hyllyymme. Ennen synttäreitään tytär toivoi saavansa myös Yumin. Onneksi löysin kirjan divarista.

Kirjassa seikkailee pieni kokeshi-nukke Yumi, joka valmistautuu ystävänsä Sakumin kanssa illalla pidettäviin naamiaisiin. Kirja on mielestäni tarkoitettu varsin pienille leikki-ikäisille, mutta Japani-teema kiehtoo myös seitsenvuotiastani.

Luimme kirjan ulkona saadaksemme Pienen Helmet -lukuhaasteen kohdan 11 "kirja jota luet ulkona" täytettyä. Ei ollut kauhean hyvä kokemus kylmänä ja lumisena päivänä. Onneksi kirjassa ei ollut paljon tekstiä!

Harry Potter tiivistetyssä muodossa

Viime aikoina olen kamppaillut itseni kanssa. Milloin on sopiva aika lukea tyttären kanssa ensimmäinen Harry Potter -kirja? Tiedän aika monia, jotka ovat lukeneet Harry Pottereita jo kuusivuotiailleen. Omasta mielestäni eskari-ikäinen on vielä liian nuori. Harry Potterithan ovat tosi pelottavia!

Toisaalta haluan ehdottomasti, että tytär kuulee ensimmäisen Harry Potter -kirjansa minun lukemanani. Olisi hirveää, jos esimerkiksi koulu spoilaisi lukuilomme ehtimällä lukea kirjan ennen minua. Siksi olin vähän kallistumassa ajatukseen, että lukisimme jo ensimmäisen Harry Potterin.

Sitten muistin sen inhon ja kauhun, jota koin professori Oraven kääriessä turbaaninsa auki Harry Potter ja viisasten kivi -kirjan lopussa. Ja minä sentään olen lukenut Harry Potterit vasta aikuisena! Ei, en vain voi lukea kirjaa eskarilaiselle.

Äitini antoi lahjaksi kirjan, joka oli täydellinen kompromissi tilanteeseemme. Harry Potter — Harryn oma kirja (Readme.fi 2016) kertoo tiivistetysti Harry Potterin tarinan alusta aina viimeiseen taisteluun asti hienolla elokuvakuvituksella höystettynä. Teksti on sen verran ympäripyöreää, ettei se viimeistä taistelua lukuunottamatta toimi spoilerina, vaikkei kirjoja olisi vielä lukenutkaan. Ääneenlukiessani jätin loppuratkaisun avoimeksi.

Nyt tyttärellä on hyvä käsitys siitä, kuka Harry Potter on, ja hän ymmärtää paremmin Harry Pottereita koskevat viittaukset, joita minulla nähtävästi on tapana tehdä. Hän oli sen verran innoissaan kirjasta, että ehkä emme kuitenkaan kauhean kauaa voi enää lykätä oikean Harry Potterin lukemista.

Ratkaistavana ei enempää eikä vähempää kuin maailmankaikkeuden salaisuus

Veljelläni on ilmiömäinen kyky poikkeuksetta antaa lahjaksi hyviä lastenkirjoja. Tällä kertaa hän lahjoitti Elina Hiltusen ja Minna Palmrothin kirjan Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus (Otava 2020). Sen on kuvittanut yksi lempikuvittajistamme: Sari Airola.

Emme ole vielä ehtineet lukea kirjaa, mutta se vaikuttaa todella kiinnostavalta. Emma ja Sofia aikovat selvittää maailmankaikkeuden salaisuuden! Paljastuuko salaisuus koskaan, kun pihan kiukuiset Temppeliherrat pistävät kapuloita rattaisiin, ja tytöt joutuvat kohtaamaan vieläpä lapsia syövät noita-Akateemikot?

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori ja Elina Hiltunen tulevaisuuden tutkija, kemian diplomi-insinööri ja kauppatieteiden tohtori. Ensimmäisessä lastenkirjassaan he haluavat innostaa lapsia tutkimaan luonnonilmiöitä leikkien lomassa.

Mistä löytyy Tampereen linna?

Karo Hämäläisen kirjoittamaa ja Ilpo Koskelan kuvittamaa Tampereen Linna -kirjaa (Tammi 2020) odotin jo kauan ennen sen ilmestymistä. Silti emme ole vieläkään lukeneet sitä. Nyt kun se on omassa hyllyssä, se varmasti tulee pian luettua.

Sisarukset Akseli ja Elina ovat lähdössä retkelle Tampereelle. He kuulevat, että Tampereen Linna on maankuulu. Mikä linna? Siitä on otettava selvää. Tarinan edetessä tutuksi tulee kirjailija Väinö Linna, hänen tuotantonsa ja pitkäaikainen kotikaupunkinsa.

Tarinat oikeista ihmisistä kiehtovat minua. Tämä on hyvä lisä kokoelmaamme.

Oletko lukenut jonkin näistä kirjoista? Mitä pidit? Tai haluaisitko lukea jonkin näistä? Miksi?

 

 

Kirjanselkärunossa kaikki on mahdollista

Tänään vietettävän maailman runouden päivän kunniaksi tein kirjanselkärunoutta. Olen pitkään ihaillut kirjan nimikkeistä muodostettuja runoja somessa, ja vihdoin päätin kokeilla itsekin sellaisen tekemistä. 

Kun pääsin vauhtiin, tein saman tien kaksi runoa. Toisen julkaisen jossain vaiheessa tänään Instagramissa, joten kannattaa käydä sielläkin kurkkaamassa. Laita samalla lastenkirjavuosi seurantaan, jos et tiliä jo seuraa.

Tässä ihan ensimmäinen kirjanselkärunoni, olkaa hyvä.

 
Pariisin taivaan alla
ikkuna ihmemaahan:

viisi pulskaa sirkussikaa,
näkymätön lapsi,
taikurin hattu,
taikapuikot.

Kujalla soi silkkiapinan nauru.

Kaikki on mahdollista!

Suuri kirjastoseikkailu — Salapoliisileikki syntymäpäiville

Viikonloppuna järjestimme seitsemän vuotta täyttävän tyttäreni kaverisynttärit. Pandemian vuoksi kutsuimme vain kaksi hänen kaikkein parasta ystäväänsä.

Yleensä rakastan lastenjuhlien järjestämistä, mutta nyt ei oikein huvittanut. Alkuvuosi on ollut rankka. Helmikuu oli hirveä, kun tytär sairasti koronan, ja olimme karanteenissa. Ja vuoden kestänyt etätyö ja kotona jumittaminen alkavat vaatia veronsa. Arvelin, että näissä juhlissa voitaisiin mennä sieltä, missä aita on matalin.

Tyttärellä oli kuitenkin paljon ajatuksia juhlista, eikä hän ollut valmis tinkimään mistään, vaikka vieraita olikin tulossa tavallista vähemmän. Synttäreitä edeltävänä päivänä minulle selvisi, että juhlissa olisi pakko olla aarteenetsintä, vaikka olin luullut onginnan riittävän. 

Niinpä edellisenä iltana väsäsin paniikissa suuren kirjastoseikkailun, jossa lapset saivat tiiminä etsiä kirjastosta kadonnutta kirjaa vihjeitä seuraamalla. Kyseessä oli salapoliisileikki ja aarteenetsintä yhdessä paketissa.

Lapset olivat innoissaan, ja siksi päätin jakaa teillekin leikin idean. Tätä saa lainata vapaasti omissa juhlissa. Meidän juhlijat olivat 6–7-vuotiaita, mutta luulen, että tämä toimisi oikein hyvin pari vuotta nuorempienkin lasten kanssa.

Seikkailu alkoi seinälle kiinnitetyn julisteen luota. Siinä luki:

HUOMIO!

Kirjastosta on varastettu kirja. Auta etsimään kadonnut kirja. Seuraa varkaan jättämiä vihjeita ympäri kaupunkia. Aloita kirjastosta ja haastattele ainoaa henkilöä, joka näki varkaan. Silminnäkijä ei ole vanhin eikä hänen vaatteissaan ole keltaista.

Tästä alkaa
SUURI KIRJASTOSEIKKAILU

Olin maalannut vesiväreillä erilaisia rakennuksia, ja niitä oli kiinnitetty seinille sinne tänne. Ensin lasten tuli siis etsiä kirjasto.

 

Kun he olivat päätelleet, kuka kolmesta kirjastossa olevasta henkilöstä oli silminnäkijä, he saivat seuraavan vihjeen. Se kuului:

Rosvo juoksi kohti paikkaa, jonne sairaat ja loukkaantuneet viedään. Hän luikahti huoneeseen, jossa ihmisen luuranko saadaan näkyviin.

Lapset etsivät sairaalan ja avasivat röntgenosaston oven. Sen takaa löytyi seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa myydään kasveja. Valitse kasvi, joka ei ole väriltään punainen, mutta jonka väriä tarvitaan oranssin sekoittamisessa.

Tytöt löysivät kukkakaupan ja keltaisen kukan. Sen taakse oli kirjoitettu seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa voi katsella vanhoja esineitä. Valitse porras, joka ei ole ylin eikä alin, eikä ole ylimmän vieressä.

 

Tytöt kiiruhtivat museon luo. Toiseksi alimman portaan takaa tuli esiin seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa matkustajat saavat nukkua. Valitse ovi, joka ei ole oikealla, mutta on keskimmäisen oven vieressä.

Lapset ryntäsivät hotellille ja avasivat vasemmanpuoleisen oven. Sen taakse oli kirjoitettu seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa tuoksuu herkulliselta. Valitse leivos, jossa on pinkkiä ja marja.

Leipomo löytyi. Muffinssin taakse oli kirjoitettu viimeinen vihje:

Kirja on paikassa, jossa on kaikki maailman tieto...

Hetken mietittyään tytöt palasivat kirjastolle ja luin vihjeen loppuosan:

...tietosanakirjojen takana!

Hyllyllä kirjaston kuvan alla olikin pitkä rivi tietosanakirjoja. Aarre löytyi niiden takaa. Piilossa oli neljän kirjan silkkinauhalla sidottu pino.

Kirjapinon mukana oli lappu:

Onneksi olkoon! Selvitit kätköpaikan. Selvitäpä vielä, mikä kirjoista kuuluu kirjastolle. Entä mitä muille kirjoille pitäisi tehdä?

Jokaisen kirjan kanteen oli kiinnitetty pahvipyörylä. Yhdessä luki "kaupunginkirjaston omaisuutta" ja muissa luki "löytäjä saa pitää".

Suuren kirjastoseikkailun palkintona oli tietysti siis kirjoja. Olen kerännyt Tuula Kallioniemen Karoliina-sarjaa kirppareilta ja Kierrätyskeskuksesta. Kyseessä on laadukas sarja. Kirjasarjan ensimmäinen osa Karoliina ja noidutut tossut oli lasten ja nuorten Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2008.

Olemme lukeneet sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja ne joutivat jo lahjoitettavaksi eteenpäin. Kahdessa ensimmäisessä kirjassa seurataan Karoliinan eskariaikaa. Seuraavissa osissa Karoliina on koululainen. Kätköistäni löytyi jopa yksi kirja (sarjan viimeinen eli kahdeksas osa Karoliina ja oikukas uni), jota tytär ei ollut vielä nähnyt, joten hänkin sai aidon yllätyksen.

Olen maksanut kirjoista euron tai pari kappaleelta, joten mitään suurta rahallista panostusta tämä aarteenetsintä ei vaatinut. Lapset olivat tosi innoissaan ja tuntuivat aidosti ilahtuvan kirjoista. Varsinkin Marika Maijalan kuvitus herätti ihastusta.

Ensi vuonna toteutamme tämän ehdottomasti uudestaan! Täytyy jo alkaa kerätä kirppareilta sopivia palkintokirjoja.

 

Kirja-aiheinen synttärihaaste

Tänä viikonloppuna meillä on juhlittu tyttäreni S:n seitsemänvuotissyntymäpäivää. Vähän haikealla mielellä katselen, kuinka omasta pikku tytöstä tulee koko ajan isompi. 

Kasvaminen vaikuttaa kirjavalintoihinkin. Viime aikoina olen ollut huolissani siitä, kuinka kauan voimme vielä lukea yhdessä kuvakirjoja. Rakastan kuvakirjoja. On kiehtovaa tarkastella tekstin ja kuvien suhdetta. Joskus nautin kuvista enemmän kuin kertomuksesta. En haluaisi S:n kasvavan ohi kuvakirjaiästä — ainakaan ihan vielä.

Mutta onhan kasvamisessa hyviäkin puolia. S osaa nykyisin keskustella kanssani kirjoista, mikä on supermahtavaa. Olen vasta havahtunut siihen, ettei minulla oikein ole ollut koskaan ennen ketään, jonka kanssa olisin voinut käydä kirjakeskusteluja.

S haluaa nykyisin myös ottaa enemmän osaa blogiharrastukseeni. Sekin on mahtavaa! Antaakseni hänelle taas yhden mahdollisuuden osallistua, tein hänelle syntymäpäivän kunniaksi kirja-aiheisen synttärihaasteen. Siinä on ikävuosien mukaisesti seitsemän kysymystä, joihin tytär sai vastata.

1. Mikä on ollut paras tänä vuonna lukemasi (sinulle luettu) kirja?

S:      L.O.L. Surprise! Yllätysten kirja
Äiti: Miksi?
S:     Siinä on paljon lolleja.

2. Mitä kirjaa odotat tällä hetkellä eniten?

S: Saanko sanoa kaksi?
Ä: Sano vaan.
S: Ensimmäinen on Kaarle Valot! Kamera! Käy! ja toinen on Puluboin tähtimietteellinen kirja.

3. Mikä oli paras syntymäpäivälahjaksi saamasi kirja?

S: L.O.L. Surprise! Uusi vuosi, uudet kujeet
Ä: Mistä se kertoo?
S: Uusi vuosi on tulossa ja lollit haluaa järjestää juhlat, mutta ne ei tiedä minkälaiset.

4. Minkä kirjan haluat jäävän omille lapsillesi?

S: Tiuku, pieni hammaskeiju
Ä: Miksi?
S: Sen kannessa on pieni pussi, johon voi laittaa irronneita hampaita. Hammaskeiju on palauttanut sinne minun hampaitani.

5. Onko sinulla mitään mieleenpainunutta kirjastomuistoa?

S: Oli kiva päästä ensimmäistä kertaa Herttoniemen uuteen kirjastoon. Jännitti, millaiselta siellä näyttää. Satukattila on kiva.

Satukattila, Herttoniemen kirjaston lastenosasto

6. Mikä on paras kirjoihin liittyvä paikka maailmassa?

S: Junibacken!
S hetken kuluttua: Voinko mä vaihtaa?
Ä: Voit sanoa kaksikin paikkaa.
S: Okei, Junibacken ja kirjasto. Kirjasto on paras paikka maailmassa.

Junibacken Tukholmassa

7. Minkä kirjanhahmon haluaisit tavata?

S: Täytyykö sen olla oikeasti olemassa?
Ä: Ei, se voi olla ihan mikä tahansa.
S: Ai ihminen tai eläin?
Ä: Mikä vaan.
S: Hotelli Flamingon Anna Dupont
Ä: Miksi?
S: En mä tiedä. Se on kiva.

Anna Dupont Alex Milwayn kirjassa Hotelli Flamingo (WSOY 2020)

Kirjamatka Pariisiin

 

Siitä on yli vuosi, kun olen käynyt viimeksi ulkomailla. Olen potenut jo pitkään matkakuumetta. Ainainen kotona kököttäminen ei ole enää ollenkaan kivaa. Lopulta päätin, että on pakko päästä pois, jonnekin, mihin vain muihin maisemiin. Päätin tehdä viikonloppumatkan Pariisiin. 

Ei, en sentään pakannut matkalaukkua ja hypännyt lentokoneeseen. Korona-aikaan matkailun täytyy tapahtua toisella tapaa. Varasin kirjastosta kasan Pariisi-aiheisia kirjoja — myös lastenkirjoja, jotta tytärkin pääsi mukaan osaksi matkaa.

Aloitimme tunnelmaan virittäytymisen katsomalla Woody Allenin elokuvan The Midnight in Paris alkukuvia. Pariisi aamulla, Pariisi päivällä, Pariisi auringonpaisteessa, Pariisi sateessa ja sateen jälkeen, Pariisin valot illan ja yön pimeydessä... Niin ihanaa, että jouduimme katsomaan saman pätkän uudestaan monta kertaa peräkkäin.

Sitten lähdimme katselemaan nähtävyyksiä.

Pariisin nähtävyyksiä kiertämässä

Thierry Courtinin kuvakirja T'choupi visite Paris (Éditions Nathan 2019) oli loistava opas Pariisin tunnetuimpiin nähtävyyksiin.

 

T'choupi on pieni ihmismäinen pingviini, joka on päässyt vanhempiensa kanssa lomamatkalle Pariisiin. Perhe kiertää kaikki turistinähtävyydet Louvresta Notre-Damelle, Luxemburgin puistosta Pompidou-keskukseen, Montmartrelta Champs-Élysées'lle ja Riemukaarelle. Ilta huipentuu balettinäytökseen oopperassa.

Kirjassa on kivat värikkäät kuvat ja melko vähän tekstiä. Kieli on niin helppoa, että pystyin vaivatta simultaanitulkkaamaan sitä ruostuneella ranskantaidollani. Kirja sopii jo pienelle leikki-ikäiselle.

Pariisin sydäntä etsimässä

Toinen kirja, jossa kierretään Pariisin tunnetuimpia nähtävyyksiä, on Orianne Lallemandin kirjoittama ja Éléonore Thuillierin kuvittama Le loup qui explorait Paris (Éditions Auzou 2020). Sen päähenkilö on metsässä asusteleva susi, joka ei pidä kaupungeista.

Kun suden ystävätär haluaa matkustaa Pariisiin, susi ei lämpene ajatukselle. Niinpä ystävätär lähtee yksin ja jättää sudelle kirjelapun, jonka mukaan se odottaa Pariisin sydämessä, jos susi haluaa sen vielä nähdä.

Ystävät patistavat sutta matkaan ja yhdessä ne hurauttavat Pariisiin. Sitten pitäisi tietää, mikä on Pariisin sydän. Onko se Eiffel-torni vai katakombit, ooppera, Champs-Élysées vai Louvre? Vai olisikohan se la basilique du Sacré-Cœur Montmartrella? Ehkä ystävykset ovat ajatelleet asiaa aivan väärin.

Le loup qui explorait Paris on leikki-ikäiselle sopiva kuvakirja. Tekstiä on vähän enemmän kuin edellisessä kirjassa. Sanasto on sen verran vaikeampaa, että ihan sanasta sanaan en pystynyt tekstiä kääntämään, mutta tarina hahmottui hyvin.

Kävelyllä Pariisin kaduilla

Kun pakolliset nähtävyydet oli koluttu, oli aika rauhalliselle kävelykierrokselle Pariisissa. Kävelyseurana meillä oli pieni tyttö ja tämän vaari. 

Salvatore Rubbino on kirjassaan A Walk in Paris (Walker Books Ltd 2014) kuvannut viehättävän kävelyretken Pariisin kaduilla. Kirjassa tärkeimmässä osassa ovat Rubbinon yksityiskohtaiset kokoaukeaman kuvat. Kuviin on ripoteltu nippelitietoa Pariisista. Tarinaa eteenpäin vievää tekstiä on aika vähän.

 

Tyttö ja vaari kuljeskelevat kapeilla kujilla ja loistavilla Bulevardeilla. He viipyvät Seinen rannalla jäätelöä syöden. Pariisin maisemia he ihailevat ylhäältä Notre-Damesta (jotain mitä ei voi enää tehdä 😢) He haukkaavat lounasta bistrossa ja ihailevat herkkuja konditorian ikkunassa. Aurinko on jo laskemassa, kun he levähtävät Tuileriesin puistossa.

Hämärään laskeutuneessa Pariisissa on yksi näky ylitse muiden: kirkkaasti valaistu Eiffel-torni! Sitä pikku tyttö muistelee vielä kotonakin.

Menneisyyden Pariisissa

The Midnight in Paris -elokuvan innoittamana minua kiinnosti nykyajan Pariisin lisäksi myös aikamatka Pariisin menneisyyteen. Löysin kirjakaupasta aivan mahtavan lasten kuvakirjan Paris Cat (Tiny Owl 2020). Siinä on Dianne Hofmeyrin teksti ja Piet Groblerin kuvitus.

Tarina kertoo rähjäisellä kujalla syntyneestä kulkukissasta, joka eräänä sateisena iltana näki Edith Piafin laulavan kahvilassa, ja ymmärsi, että maailmalla oli muutakin tarjottavaa kuin kalakauppiaan perkeet ahtaan kujan roskatynnyrissä.

Erinomaisella itsetunnolla varustettu kissa raivasi tiensä huipulle. Pian se jo tanssi illasta toiseen muotiluomuksissa samalla lavalla Josephine Bakerin ja tämän lemmikkileopardin Chiquitan kanssa. 

Mutta huipulla oli yksinäistä. Onneksi kissa keksi hyvän tavan yhdistää elämäntapansa ja ystävät ja sukulaiset.

Pidimme kovasti niin tarinasta kuin kuvituksestakin.

Muodin pääkaupungissa

Kissan vaihtuvat muotiluomukset toivat tyttären mieleen erään toisen Pariisissa asuvan muotia rakastavan eläimen: Claris-hiiren. Hänestä olenkin kirjoittanut jo useaan otteeseen, muun muassa täällä. Samassa postauksessa on esitelty myös Pariisin muotimaailmaan sijoittuva lastenkirja Coco Chanelista.

Claris-hiirestä on ilmestynyt jo neljä osaa, joista kahdessa ensimmäisessä ollaan Pariisin maisemissa. Lisäksi Claris seikkailee Megan Hessin suloisessa piilokuvakirjassa Where Is Claris in Paris (Hardie Grant Egmont 2020). Clarisin ystävät piilottelevat toinen toistaan upeammissa kuvissa, ja vain tarkkasilmäinen löytää ne. 

Lainasimme piilokuvakirjan ensin kirjastosta, mutta jouduimme ostamaan sen omaan hyllyyn.

Taiteilijoiden Pariisissa

Toinen Pariisi-aiheinen kirja, jonka äskettäin ostin omaan hyllyyn lainattuani sen ensin kirjastosta, on Reetta Niemensivun sarjakuvateos Maalarisiskot (Suuri Kurpitsa 2019). Se kertoo neljästä suomalaisesta kultakauden naistaiteilijasta, jotka matkustivat oppiin Pariisiin. Suurimpaan osaan teoksessa on päässyt Helene Schjerfbeck. Muut taiteilijat ovat hänen ystävänsä ja maalarisiskonsa Helena Westermarck, Maria Wiik ja Ada Thilén.

Maalarisiskot ei ole varsinaisesti lapsille suunnattu teos, mutta luin siitä katkelmia kuusivuotiaalleni, joka tietää Helene Schjerfbeckin.

Jos haluaa lapsille suunnatun Pariisia ja taidetta käsittelevän kirjan Christina Björkin kirjoittama ja Lena Andersonin kuvittama Linnea maalarin puutarhassa (Otava 1986) on hyvä valinta. Siinä matkustetaan Claude Monet'n jalanjäljissä Pariisiin ja Givernyyn.

Kirjoitin kirjasta hiukan syyskuussa esitellessäni oman hyllyni himotuimpia teoksia.
 

Hyllystämme löytyy myös Louvresta ostamani Violaine Bouvet-Lansellen ja Marie Sellierin lasten taidekirja My Little Louvre (Réunion des Musées Nationaux 2001). Se esittelee muutaman taideteoksen Louvren kokoelmista ja ohjaa kiinnittämään huomion niiden tiettyihin yksityiskohtiin. Yksi teoksista on tietysti Mona Lisa, Louvren kuuluisin maalaus.

 

Pariisi-kirjoja lukulistallamme

Yhteen viikonloppumatkaan ei loppujen lopuksi mahtunut kamalasti kirjoja. Lukulistalle jäi vielä Silja Pitkäsen Pariisin taivaan alla (Savukeidas 2016). Kirja aloitti Mimosa ja Miska -sarjan, jossa on Pariisin lisäksi seikkailtu myös Roomassa.

Astrid Lindgrenin Kati Pariisissa saa suosiolla jäädä odottamaan, että tytär kasvaa. Olen lukenut kirjan joskus nuorena, mutten muista siitä enää oikein mitään.

 
Osaatko suositella muita Pariisi-aiheisia kuvakirjoja tai lastenromaaneja? Pariisissa voisi piipahtaa toistekin.

Kuva Eiffel-tornista: Pixabay